Häämessut Tampere-talossa 8.2. - "Miten on, ehkä ensi vuonna morsian pääsee itsekseen, ettei tarvitse tulla mukaan valvomaan?"

Yleiskuva toisesta kerroksesta alas Sorsapuistosaliin

Vihdoin se päivä saapui - päivä, jolloin Tampereen perinteiset häämessut olivat taas käsillä. Tätä päivää oli odotettu ja hekumoitu jo hetken aikaa, sillä merkitsihän se meille osaltaan eräänlaista hääsuunnittelun konkretisoitumista ja uuteen vaiheeseen siirtymistä. Näistä messuista oli puhuttu jo pitkään, joten olimmekin heti lauantaina valmiina täysin uuteen kokemukseen, jota häämessut meille molemmille edusti. Päätimme siis lähteä ennakkoluulottomasti Tampere-taloon katsomaan, mistä touhussa oli kyse ja mitä messut meille voisivat tarjota.

Saavuimme Tampere-taloon lauantaina hieman ennen kello yhtä innostuneina ja hieman hämmentyneinä siitä, mitä sisällä kohtaisimme. Aula ja käytävätilat eivät vielä paljastaneet mitään tapahtumasta, joka oli piilossa talon takaosassa sijaitsevassa Sorsapuistosalissa. Saliin saapuessamme tämä tapahtuman todellinen luonne sitten paljastui: olimme kävelleet keskelle hyvin suurimuotoista ja hämmentävää myyntinäyttelyä, jossa oli tarjolla kaikkea mahdollista häihin liittyvää; niiden perusjuttujen (juhlapaikat, pitopalvelut, kuvaajat yms.) lisäksi oli mahdollista laittaa rypyt sileiksi ja silmät tarkoiksi, rinnat suuriksi ja nenä kuntoon. Kaikkea mitä kuvitella saattoi tuntui olevan tuolla tarjolla!

Messuilta piti toki kuitenkin hankkia lisää häälehtiä...

Tuo kaikki oli hyvin hämmentävää, emmekä oikein tunteneet oloamme kovin kotoisaksi tuossa paikassa. Ehkä kyseessä oli tietynlainen identiteettikriisi, koska ensimmäistä kertaa meitä (tai siis Maria, minähän olin miehenä tuolla ns. ilmaa) puhuteltiin morsiameksi ja sulhaseksi. Täytyy toki myöntää, että oli tuolla monia hyviäkin juttuja, kuten vaikkapa muutama myyjät joiden kanssa keskustelin valo- ja savu-efektien vuokrauksista ja suunnitteluista. Juttelimme myös hotellien kanssa hääyöpaketeista, ja askarteluliikkeiden esitteistä saimme paljon ideoita kutsuihin, eli ei tältä osin täysin hedelmätön reissu. Myös yläkerrassa sijainnut käytettyjen häämekkojen ja muiden asujen myyntitapahtuma oli varsin mielenkiintoinen ja positiivinen kokemus, sillä kaikenlainen kierrättäminen on tällaisissa hankinnoissa varsin kannatettavaa. [Morsiamen täydennys: Lisäksi siellä morsian pääsi ensimmäistä kertaa hiplailemaan häämekkoja ja olihan se jännää, vaikka sovitusjonoon ei vielä uskaltanutkaan mennä].

Mitä tapahtumasta sitten jäi käteen? Noiden edellä mainittujen keskustelujen lisäksi kieltämättä kohtuullisen vähän. Tapahtuma ja eri palveluiden hinnat osoittivat miten hienoa on, kun monet häissä tarvittavat asiat on jo sovittu ystävien kanssa tehtäviksi - säästämme, ja toki juhlat tuntuvat aikanaan muutenkin yhteisöllisemmiltä, kun on saanut yhdessä läheisten kanssa niitä tehdä. Toki tuollaisilla messuilla on paljon erilaisia "messutarjouksia", joten siinä mielessä hyvä messukävijä säästää juhlissaan mukavan summan näillä tarjouksilla.

Flaijereita, esitteitä ja häälehtiä

Me emme kuitenkaan tunteneet messuilla oloamme kovin kotoisaksi, ja erityisesti minä huomasin vetäytyväni tuolla naisvaltaisessa messutungoksessa taustalle, koska tuntui että miehellä oli tuolla vain yksi rooli: raahautua mukana ja päivitellä, paljonko mikäkin maksaa. Eräällä tiskillä tämä minulle hyvin työntekijän puolesta tiivistettiinkin:

"Miten on, ehkä ensi vuonna morsian pääsee itsekseen, ettei tarvitse tulla mukaan valvomaan?"

Ehkä ei tarvitse enää kummankaan tulla. Vaikka varmasti sinne kuitenkin ensi vuonnakin päädymme, tietäähän tuon... 

Häät televisiossa osa 1: Häät sulhasen tapaan (UK) - todellista parhautta!

Blogissa alkaa tänään uusi sarja, jossa pureudutaan vähän kevyempiin aiheisiin kuin nuo häihin liittyvät perinteet. Tarkoituksena on siis käydä läpi television tosi-tv -sarjoja, joissa vietetään häitä erilaisten formaattien ympärillä. Häiden viettäminen televisiossa on hyvin mielenkiintoinen ilmiö, sillä ainakin itse pidän häitä niin yksityisinä juhlina, että koen tv-yleisön hyvin vieraana ajatuksena meidän häissä. Tarkoitukseni onkin tarkastella miten ohjelmat ja niihin valitut parit eroavat toisistaan, ja millainen asema häille eri sarjoissa annetaan.

Ensimmäiseksi otan käsittelyyn yhden meidän omista suosikeistamme, eli brittien BBC:n Häät sulhasen tapaan (Don't Tell the Bride), jota Suomessa näyttävät Nelonen ja Nelosen sisarkanavat. Ohjelmasta on toki tehty suomalainenkin versio, mutta keskityn tässä nimenomaan tuohon BBC:n laatutuotantoon.

Don't Tell the Bride 

• Ohjelman idea: Sulhanen järjestää kavereidensa kanssa pariskunnan häät. Samaan aikaan morsian jännittää toimettomana, miten sulhanen pystyy morsiamen haaveisiin vastaamaan. Jaksossa seurataan häiden järjestelyjä aina suunnittelusta varsinaiseen hääpäivään hyväntahtoisesti ilkeilevän kertoja säestämänä.
• Budjetti ja aikataulu: £12000 ja kolme viikkoa
• Häiden järjestäjät: Sulhanen ystävineen
• Hääpari ja hääparin rooli: Hääparit hyvin usein nuoria työväenluokkaisia tekorusketuksineen ja aksentteineen - mukaan mahtuu mielenkiinnon säilyttämiseksi myös vanhempia pareja, kuten myös samaa sukupuolta olevia pareja. Sulhanen toimii juhlien järjestäjänä ja organisaattorina. Morsian esittelee ohjelmassa omia unelmahäitään, mutta ei osallistu mitenkään varsinaisten häiden järjestämiseen.
• Lopputulema: Muutamien pakollisten itkupotkuraivareiden jälkeen sulhanen järjestää häät, jotka eivät useinkaan vastaa paljoa morsiamen omia haaveita, mutta joissa lähes kaikki vieraat viihtyvät.
• Kiitämme: Ohjelmassa sukelletaan syvälle brittiläiseen hääinstituutioon ja "lädien" sielunmaisemaan.
• Moitimme: Orastava ja nautinnollinen sosiaaliporno häivytetään lopussa taustalle, kun morsian nielee kyyneleet ja löytää vain hyviä puolia sulhasen järjestämistä häistä - olisipa lopputulos sitten kuinka absurdi tahansa (esim. talvihäät tekolumen kera keskellä kuuminta kesää).

Häät sulhasen tapaan on yksi kaikkein leppoisimmista hää-sarjoista, joita televisiosta tulee. Ohjelman perusideana siis on, että sulhaselle annetaan kaikki valta ja vastuu häiden suunnitteluun liittyen, ja morsiamen rooliksi jää ainoastaan toivoa parasta ja pelätä pahinta, sekä esitellä kameralle yhdessä kaason/äidin kanssa omia unelmahäidensä osia kuten kirkkoa, juhlapaikkaa ja häämekkoa. Tällä luodaan samalla selkeää vastakkainasettelua sulhasen ja morsiamen välille, sillä ohjelma on leikattu siten, että aina ensin kerrotaan mitä morsian haaveilee ja tämän perään todellisuus siitä, mitä sulhanen organisoi. Ohjelman esitystapa toimii hyvin, sillä täten lataus saadaan pidettyä hääparin välillä ohjelmassa aina juhliin asti. Ohjelman kohokohtia ovat suunnittelun seuraamisen lisäksi polttarit (sulhanen kustantaa klassisesti itselleen ja kavereilleen viikon juhlintaa Puolassa, kun taas morsian joutuu tyytymään keilaukseen ja itse kustannettuihin drinkkeihin), mekon sovitus (onko sulhanen osannut valita morsiamen haaveileman tylli-unelman) ja itse juhlat (vaikka sulhanen onkin Aston Villan kannattaja, niin miten morsian suhtautuu Villa Parkin stadionilla vietettäviin häihin).

Hämmentävää ohjelmassa on tieto siitä, että organisointi tehdään ainoastaan kolme viikkoa ennen hääpäivää - häiden läheisyyteen nähden sulhanen nimittäin on usein hyvin tietämätön morsiamen haaveista ja suunnitelmista. Tämä osaltaan kertoo siitä, että parit eivät joko ole keskustelleet aiheesta sulhasen vähäisen mielenkiinnon takia, tai sitten sulhanen on vain puhtaan itsekäs. Juuri tuosta syystä meitä ei varmasti ohjelmaan valittaisi, sillä en voisi viedä meidän häitä minnekään paikalliselle rugby-klubille tekopalmukoristeiden sekaan. Sulhasen rooli onkin ohjelmassa hyvin ÄIJÄilevä - eräänlainen vastapaino morsiamelle. Ohjelmassa onkin selvästi sisäänkirjoitettuna ajatus siitä, että normaalit häät ovat yleensä organisoitu morsiamen mieltymysten ja toiveiden mukaisesti.

Vaikka me emme tuohon ohjelmaan koskaan osallistukaan, niin leikitäänpä kuitenkin hetki ajatuksella millaiset meidän häämme olisivat tässä ohjelmassa? Veikkaisin, että tässä ohjelmassa meidän häistä ja niiden järjestelystä ei saisi mitään suurta draamaa aikaan - niin yhteneväinen minun makuni on morsiamen maun kanssa. Hääpaikka olisi varmasti hyvin sama kuin nyt; ainakin sen pitäisi olla sellainen jossa voi juhlia huoletta, mutta paikka on kuitenkin samalla myös tarpeeksi juhlallinen. Kerhola on molempia.

Edelleen menisimme maistraatissa ja kirkossa naimisiin, ja jopa ruoka ja mekko olisivat hyvin lähellä morsiamen omia visioita. Toki jos budjettia riittäisi, niin panostaisin sen varmasti huikean laser-shown ja megalomaanisen äänentoiston luomiseen loppuillan diskoa varten. Muuten häät sujuisivat jälleen kasuaalisti aamuun asti bilettäen ja yhdessä juhlien. Ei, siitä ei vain tulisi kovin hyvää tv-ohjelmaa. Onkin siis ehkä parempi keskittyä katsomaan muiden parien edesottamuksia tuossa hienossa britti-sarjassa!

Mitä mieltä muut ovat kyseisestä sarjasta?

Ps. jee, eilen sovittiin levyjensoittokeikasta ensi kesänä tuttavan häihin - pääsee pomputtamaan kansaa ja testaamaan uusia tanssilattian täyttäjiä, joita on jo tullut hamstrattua omia häitä ajatellen. ;)

Häämessut - uhka, mahdollisuus vai velvollisuus?

Niin,  nyt kun tähän kirjoittamisen makuun on blogin osalta taas päästy, niin nostankin esiin viime päivinä useita ajatuksia ja mietteitä herättäneen klassisen häiden valmisteluun ja suunnitteluun liittyvän instituution, eli häämessut. Olen jo sopinut, että helmikuisille Tampereen messuille toki pitää mennä paikalle fiilistelemään tunnelmaa ja kulkemaan käsikynkässä pitkin Tampere-Talon käytäviä yhdessä myhäillen. Tai niin ainakin oletan.

Kysymys kuuluukin, mitä messuilla oikeasti on? Ja saako niistä jotain ideoita, vai onko kyseessä vain palveluntarjoajien ja muiden häihin liittyvien bisnesten esittelyä? Nythän noita messuja näyttää olevan ympäri maata, ilmeisesti parin viikon päästä Helsingin Vanhassa Satamassa, mutta en (toivottavasti) sinne sentään ole menossa.

Okei, myönnän, vaikka kuinka yrittäisin rakentaa itselleni sellaista perus-äijä-roolia, niin kieltämättä kaikenlaiset häämessut ja muut niihin liittyvät kyllä kutkuttavat - ei voi mitään.. :)

Varattiin sitten hääpaikka

Kuten otsikkokin kertoo, niin tänään kävimme varaamassa paikan hääjuhlillemme. Joku saattaisi sanoa että olimme liikkeellä hyvinkin ajoissa, mutta kun kerran täydellinen paikka löytyi ja päivämääräkin on jo sovittu, niin olisi ollut hassua jättää tila varaamatta. Koska tätä blogia lukevat myös useat häihin kutsuttavat ystävämme, niin en tietenkään rupea tässä paljastamaan päivämäärästä muuta kuin jo aiemmin tiedetyn "kesän 2015 aikana"... :)

Minkä tilan me siis sitten varasimme, eli mikä lähialueen juhlatiloista vastasi meidän vaativaa makuamme ja täytti kaikki toiveemme? Valinta tuntui aluksi vaikealta ja skannasimme pitkään eri tiloja tältä alueelta, mutta lopulta valinta olikin aika helppo, emmekä käyneet katsomassa kuin tätä yhtä tilaa tänään. Valintamme siis oli Nokian keskustan tuntumassa sijaitseva Kerhola, joka täytti kaikki asettamamme vaatimukset. 

Okei, no mitkä ne vaatimukset sitten olivat? Noh, tärkeintä meille oli että juhlatila osaltaan tukisi tavoitettamme järjestää ns. "hyvät bileet". Tiedättekö, sellaiset oikein maailmankaikkeuden superjuhlat, joissa joraavat vieri vieressä sukulaiset ja kaverit, ja joista puhutaan vielä vuosia jälkikäteen. Tarvittiin siis iso tila, jossa on kunnon avaran tilan tuntua ja johon saa kunnon tanssilattian, äänentoiston ja valoshown. Kerhola, check. Sitten seuraavaksi oli tärkeää saada yhtenäinen tila, jossa ei tarvitse erikseen rankata vieraita sellaisella ”sori, te olette kakkoskastia, joten istukaapa te siellä nurkan takana toisessa tilassa.” Kerhola, check.

Jokseenkin tärkeää oli myös juhlapaikan sijainti sivussa Tampereen keskustasta ja tietynlaisella rauhallisella alueella, jotta juhlia voidaan viettää rauhassa eikä ole houkutusta eksyä kesken kaiken baareilemaan, vaan bileet pysyvät katossa juhlapaikalla. Kerhola, check. Tähän liittyi myös mahdollisuus juhlia aamuun asti niin halutessa. Kerhola – arvasitte oikein, jälleen kerran check. Toki aamuun asti juhlimiseen kuuluu myös mahdollisuus pitää tarjolla SuperAlkosta äijäporukalla pakun kanssa haettua halpaa alkoholia. Kerhola, check.

Kerholassa ihastutti myös paikan jykevyys ja juhlallisuus, joka ei kuitenkaan ilmennyt klassisena ”meillä on sitten näitä remprantteja täällä seinillä, että ei sitten saa koskea mihinkään” -toimintana. Myös vahtimestarin ammattitaito ja palvelualttius oli mukavaa; saimme vastaukset moniin kysymyksiin, joita emme edes olisi itse tajunneet kysyä...

Tilalla on suuri merkitys juhlien kannalta, joten olenkin todella tyytyväinen että saimme tuon mieleisen tilan nyt varattua! Meille tärkeintä juhlissa on järkätä aikanaan täydelliset bileet musiikinjytkeineen, joten Kerhola oli meille toimiva, mutta mitä muita määritteitä ihmisillä on paikkaan liittyen? Mitkä ovat niitä tärkeimpiä valintakriteerejä, kun juhlien paikkaa valitaan? Olisi mielenkiintoista kuulla muiden prioriteettilistoja juhlapaikkaa valitessa...

No niin, nyt kun tila on varattu, niin ei ole hetkeen mitään hoidettavaa (paitsi ehkä pitopalvelu myös näin hyvissä ajoin). Seuraavaksi onkin aikaa päivitellä blogia ja alkaa pohtia kysymyksiä, joita minulle viimeksi eilen esitettiin liittyen avioliiton merkitykseen ja muihin syvällisempiin kysymyksiin.. Ensi viikolla koitan myös kirjoittaa päivityksen siitä, mitä kaikkea jo olemme näihin ikuisuuden päässä odottaviin juhliin jo tehneet ja suunnitelleet.

Mut nyt keskustelua: mitkä ovat juhlapaikan valinnassa tärkeimmät kriteerit?

Tervetuloa matkallemme

No niin, tästä tämä sitten lähtee käyntiin. Projekti, jonka tarkoituksena on toimia sekä eräänlaisena julkisena päiväkirjana omien häidemme suunnittelussa että alustana (toivottavasti) hedelmälliselle keskustelulle häiden järjestelyyn ja koko avioliitto- sekä hääinstituutioon liittyen. Näiden koreiden sanojen jälkeen onkin siis aika toivottaa lukijat mukaan matkallemme ja koittaa avata näitä blogin yleviä tavoitteita..

Miksi tällainen blogi häistä ja niiden valmistelusta piti siis laittaa pystyyn? Noh, erityisesti sen takia, että allekirjoittanut on aina kokenut polttavaa paloa kaikenlaisten juhlien järjestelyä kohtaan, ja nyt kun sitten alettiin suunnitella omia häitämme, niin koin jotenkin tarpeelliseksi myös järjestellä näitä juhlia jotenkin eri lailla, jotenkin isommin. Tiedättekö; häät kuitenkin ovat sen kokoluokan juhlat, että jo niiden järjestelystä on kiva pitää kirjaa ja jakaa niitä ajatuksia ja mahdollisia (no okei, joka tapauksessa vastaantulevia) ongelmia myös kiinnostuneiden kanssa.

Toinen tärkeä syy taas liittyy ehkä omaan persoonaan: olen jo vuosia pohtinut häitä ja avioliittoa sekä kaikkia niihin liittyviä perinteitä ja niiden merkitystä nykyisin; näillä tarkoitan kaikkia mainittuihin instituutioihin liittyviä tapoja, kuten vaikkapa sukunimen vaihtoa tai morsiamen saattoa alttarille. Nämä kyseiset tavat ovat edelleen kovin yleisiä, mutta omassa kaveripiirissä esimerkiksi kumpaakaan noista tavoista ei ole harrastettu, ja molemmat tuntuvat itselle kovin vierailta ajatuksilta. Onkin siis mukavaa myöhemmin aloittaa keskusteluja näistä ja muista tavoista, jotka tuntuvat niin vierailta itselle että haluaakin kuulla muiden mielipiteitä ja näkemyksiä aiheista. Lyhyesti siis; on mukava laajentaa blogin avulla häiden valmistelun ohessa myös omia näkemyksiä ja ymmärrystä eri aiheisiin. Myös kaikenlaiset "Neljät satuhäät kolmen suunnittelijan ja kahden sulhasen tapaan" on varsin kummallinen mutta suosittu ohjelmaformaatti, joten niistäkin nousseita ajatuksia on luontevaa pohtia blogissa.

Kolmas perusteltu syy on yksinkertaisesti se, että en ole kovin moneen sulhasen näkökulmasta kirjoitettuun suomalaiseen hääblogiin törmännyt. Ennenkuin ehditte kysyä niin kyllä, allekirjoittanut lukee kiinnostuneena eri hääblogeja. En tiedä miksi, mutta ne vain ovat mielenkiintoista ja innostavaa luettavaa, varsinkin nyt kun meillä itsellämme on häiden järjestely pikku hiljaa ajankohtaista. Toivottavasti blogista jää myös muille ajateltavaa ja omaksuttavaa. :)

Tässä vaiheessa on toki perustelua kertoa lyhyesti myös meidän hääsuunnitelmista (vaikka niistä ajattelinkin lähiaikoina oman postauksen laatia): aiomme siis tulevan puolisoni Marin kanssa mennä kesäkuussa 2015 naimisiin kunnon hääjuhlan saattelemana. Meillä on yhteistä elämää tuolloin lähes viisi vuotta takana ja koska loppuelämän vietto Mari rinnalla tuntuu oikealta, niin silloin on myös loogista aihetta juhlistaa kunnolla. Asumme Tampereella ja olemme molemmat tältä alueelta kotoisin, joten tarkoitus on mennä naimisiin Tampereella ja viettää sitten hääjuhlaa Nokialla. Näistä kaikista lisää sitten piakkoin omassa postauksessaan, jossa on tarkoitus selvittää hääsuunnitelmien tilannetta.. :)

Niin, tällaista siis tässä blogissa jatkossa. Ajattelin että ensi kesään asti tämä blogi toimisi eräänlaisena alustana laajemmalle pohdinnalle häistä ja avioliitosta, ja sitten aina sitä mukaan kun itse suunnitelmat etenevät, niin myös niistä kirjoitan tänne blogiin. On selvä että varsinkin ensi kesästä lähtien pääpaino onkin sitten itse hääsuunnitelmissa, mutta sehän on vain positiivista!

Luvassa on siis mukava sekoitus hääjärjestelyjä ja laajempaa pohdintaa omalla vinksahtaneella tyylillä. Tiedän astuvani kohtuullisen haastavalle maaperälle, mutta uskon selviäväni. Miltä kuulostaa? :)