Häämessut Tampere-talossa 8.2. - "Miten on, ehkä ensi vuonna morsian pääsee itsekseen, ettei tarvitse tulla mukaan valvomaan?"

Yleiskuva toisesta kerroksesta alas Sorsapuistosaliin

Vihdoin se päivä saapui - päivä, jolloin Tampereen perinteiset häämessut olivat taas käsillä. Tätä päivää oli odotettu ja hekumoitu jo hetken aikaa, sillä merkitsihän se meille osaltaan eräänlaista hääsuunnittelun konkretisoitumista ja uuteen vaiheeseen siirtymistä. Näistä messuista oli puhuttu jo pitkään, joten olimmekin heti lauantaina valmiina täysin uuteen kokemukseen, jota häämessut meille molemmille edusti. Päätimme siis lähteä ennakkoluulottomasti Tampere-taloon katsomaan, mistä touhussa oli kyse ja mitä messut meille voisivat tarjota.

Saavuimme Tampere-taloon lauantaina hieman ennen kello yhtä innostuneina ja hieman hämmentyneinä siitä, mitä sisällä kohtaisimme. Aula ja käytävätilat eivät vielä paljastaneet mitään tapahtumasta, joka oli piilossa talon takaosassa sijaitsevassa Sorsapuistosalissa. Saliin saapuessamme tämä tapahtuman todellinen luonne sitten paljastui: olimme kävelleet keskelle hyvin suurimuotoista ja hämmentävää myyntinäyttelyä, jossa oli tarjolla kaikkea mahdollista häihin liittyvää; niiden perusjuttujen (juhlapaikat, pitopalvelut, kuvaajat yms.) lisäksi oli mahdollista laittaa rypyt sileiksi ja silmät tarkoiksi, rinnat suuriksi ja nenä kuntoon. Kaikkea mitä kuvitella saattoi tuntui olevan tuolla tarjolla!

Messuilta piti toki kuitenkin hankkia lisää häälehtiä...

Tuo kaikki oli hyvin hämmentävää, emmekä oikein tunteneet oloamme kovin kotoisaksi tuossa paikassa. Ehkä kyseessä oli tietynlainen identiteettikriisi, koska ensimmäistä kertaa meitä (tai siis Maria, minähän olin miehenä tuolla ns. ilmaa) puhuteltiin morsiameksi ja sulhaseksi. Täytyy toki myöntää, että oli tuolla monia hyviäkin juttuja, kuten vaikkapa muutama myyjät joiden kanssa keskustelin valo- ja savu-efektien vuokrauksista ja suunnitteluista. Juttelimme myös hotellien kanssa hääyöpaketeista, ja askarteluliikkeiden esitteistä saimme paljon ideoita kutsuihin, eli ei tältä osin täysin hedelmätön reissu. Myös yläkerrassa sijainnut käytettyjen häämekkojen ja muiden asujen myyntitapahtuma oli varsin mielenkiintoinen ja positiivinen kokemus, sillä kaikenlainen kierrättäminen on tällaisissa hankinnoissa varsin kannatettavaa. [Morsiamen täydennys: Lisäksi siellä morsian pääsi ensimmäistä kertaa hiplailemaan häämekkoja ja olihan se jännää, vaikka sovitusjonoon ei vielä uskaltanutkaan mennä].

Mitä tapahtumasta sitten jäi käteen? Noiden edellä mainittujen keskustelujen lisäksi kieltämättä kohtuullisen vähän. Tapahtuma ja eri palveluiden hinnat osoittivat miten hienoa on, kun monet häissä tarvittavat asiat on jo sovittu ystävien kanssa tehtäviksi - säästämme, ja toki juhlat tuntuvat aikanaan muutenkin yhteisöllisemmiltä, kun on saanut yhdessä läheisten kanssa niitä tehdä. Toki tuollaisilla messuilla on paljon erilaisia "messutarjouksia", joten siinä mielessä hyvä messukävijä säästää juhlissaan mukavan summan näillä tarjouksilla.

Flaijereita, esitteitä ja häälehtiä

Me emme kuitenkaan tunteneet messuilla oloamme kovin kotoisaksi, ja erityisesti minä huomasin vetäytyväni tuolla naisvaltaisessa messutungoksessa taustalle, koska tuntui että miehellä oli tuolla vain yksi rooli: raahautua mukana ja päivitellä, paljonko mikäkin maksaa. Eräällä tiskillä tämä minulle hyvin työntekijän puolesta tiivistettiinkin:

"Miten on, ehkä ensi vuonna morsian pääsee itsekseen, ettei tarvitse tulla mukaan valvomaan?"

Ehkä ei tarvitse enää kummankaan tulla. Vaikka varmasti sinne kuitenkin ensi vuonnakin päädymme, tietäähän tuon... 

Häämessuihin kaksi yötä - ei sillä että itse siis yhtään olisin kiinnostunut...

Hei taas. Hauska nähdä tauon jälkeen. Pahoittelen, että tauko venyi tällä kertaa taas tällaiseksi kuukauden mittaiseksi, varsinkin kun tässä on tullut erilaisia tekstejä mietittyä, mutta kun ei vaan ole saanut/jaksanut/ehtinyt valmiiksi kirjoittaa .. Mut joo, laitan tämän kirjoitustauon aika pitkälle gradun pakertamisen piikkiin, koska tuon lisäksi ei ole hirveästi muuta ihmeellisempää ehtinyt tammikuulle tehdä. Onneksi sitä sentään, ja on onneksi vahvasti edennytkin.

Ai niin, toki syytän tästä tauosta myös Vince Gilligania! Ai miksikö? No miksiköhän. Gilligan on siis Breaking Bad -sarjan luoja. Sarjan, jonka katselua välttelin aina tähän jouluun asti, mutta sitten Netflixiä plärätessäni antauduin tälle herkulle. Nyt on kahdeksan osaa sarjaa jäljellä (ilmeisesti ne parhaat kahdeksan) ja voin jo nyt julistaa sarjan Sopranosin ja Mad Menin edelle. Ei siitä sen enempää, mutta onpahan vaan huikean hienosti käsikirjoitettu sarja. Los Pollos Hermanos -paitaa on jo tullut tiirailtua..

No mutta nyt sitten taas tiukempaa päivitystahtia - näin on ainakin suunnitelmissa. Ja mikä olisikaan parempi aihe käynnistää blogauksen kevätkausi, kuin hekumoida Tampereen Häämessuja ensi viikonloppuna! Kirjoitin jo aiemmin blogissani tuosta tapahtumasta, ja nyt ne sitten ovat täällä. O ou. Minä, Mari ja kamerallinen kännykkä olemme menossa paikalle lauantaina, ja tarkoituksena olisi sitten laatia raporttia ensi tuosta vierailusta meidän näkökulmastamme.

Millä mielellä häämessuille? Napakympin kilpailijoita lainatakseni: "seikkailumielellä." Meidän kannalta messuilla ei ole välttämättä tarjota mitään suuria ostopalveluita (saatiin tosiaan tammikuussa ammattimainen kuvaajaystävämme kuvaajaksi häihin - tästä ja muista edistysaskelista lisää ensi viikon tilannepäivityksessä), mutta ainahan sinne ideoita lähdetään hakemaan! Itse olen kiinnostunut juttelemaan äänentoisto-ihmisten kanssa mahdollisten valo-savu-settien vuokraushinnoista (pitäähän sitä vuosisadan disko virittää levareiden oheen), ja ilmeisesti siellä on tanssivia häämekkoja sekä tietysti karkkia ja muuta krääsää. Olemme kuitenkin molemmat tällä saralla hyvin newbie-osastoa, joten vinkkejä must-jutuista otetaan vastaan. Mut joo, lauantaina sinne - raporttia seuraa! Ovatko kaikki muutkin alueen hääfriikit suuntaamassa samaan tapahtumaan?

Tosiaan, tästä sitten taas - laitan ensi viikon alussa tilannepäivitystä järjestelyistä ja kirjoitan vihdoin loppuun Satuhäät-tekstin. Tämä kausi on ollut vähän niin ja näin; ykkösjakson pappi ja kakkosjakson hämmennys jääneet vahvimpina mieleen.