Ensimmäinen hääraamattu tuli taloon

Huh huh, eilen kauppareissulta tarttui mukaan lasagne-ainekset ja häälehti. Ihan vaan läpällä hei, tiiättekste.. Silleen ironisesti.. Ainakin näin uskotellaan..

Että tällaista. Tarkoitus on parin viikon sisällä kirjoittaa tästä tiiliskivestä enemmänkin - eilen vaan piti lopettaa jo parinkymmenen sivun jälkeen, kun tultiin kolmanteenkymmenenteen korumainokseen. 

Järjestelyiden tilannekatsaus - osa 1

Hei kaikki, pahoittelut siitä että blogi on ollut hiljaa melkein kuukauden. Syytän montaa asiaa, joista yhtenä tietysti tämä klassinen "no mutku on töissä kiirettä ja sit graduakin ja silleen", toisena toki vielä klassisempaa "hämmennyin niin paljon edellisen postauksen viesteistä että itsekritiikki nousi taivaisiin", niin joo ja yksi perinteinen on myös "kun näihin häihin on aikaa eikä meillä ole nyt ollut mitään polttavan tärkeää asiaa niin ovat päässeet unohtumaan taustalle.." Saatte itse valita, mikä/mitkä esitetyistä syistä ovat kaikkein uskottavimpia. Sen verran toki vielä totean, että olen ollut hyvin otettu kaikesta palautteesta, jota blogista on jo tullut sekä kommenttikenttiin että tutuilta kasvotusten. Lupaankin olla aktiivisempi jatkossa - juttuaihioita riittää.. :)

Anyway, nyt kun istun Intercityssä matkalla Helsinkiin ja työjuttuja ei enää läppärillä jaksa katsoa ennen määränpäätä, niin ajattelin kirjoittaa päivityksen. Tällä kertaa en vielä kirjoita hahmottelemastani uudesta "oikeasta" aiheesta (sukunimikeissistä siis), vaan päivitän ensimmäistä kertaa meidän järjestelyiden nykytilanteen ja avaan vähän meidän juhlia. Eli mitä on tähän mennessä tehty/suunniteltu ja mitkä ovat seuraavat askeleet?

Hääpäivä ja vihkiminen yms..
Niin, yllätys yllätys hääpäivä on jo päätetty. Tätä ei kuitenkaan tarkemmin julkisteta vielä hetkeen, mutta ymmärrettävästi itse päivämäärän jo tiedämme. Tässä vaiheessa voi vain todeta, että kesällä 2015..
Allekirjoittaneen pakanallisuuden takia menemme ensin siis maistraatissa vihille ja sitten "hääjuhlapäivänä" suoritetaan avioliiton siunaus kirkossa juhlallisuuksien aluksi. Tämä sopii molemmille, olemme aiheesta keskustelleet paljon ja tämä on toimiva yhteisratkaisu. Mitä tulee hääkirkkoon, niin Tampereella voi kirkon varata vasta vuotta ennen, mutta tuo naapurissamme oleva Tuomiokirkko olisi kyllä kaikin puolin loogisin valinta. Ei muuta siis kuin leiriytymään viraston eteen odottamaan ovien aukeamista edellisenä iltana. Tai sit ei.

Hääpaikka
Paikastahan täällä jo onkin erikseen puhuttu, joten ei siitä sen enempää - Kerhola täyttää kaikki kriteerimme, joten paikka on meille täydellinen.

Pitopalvelu
Tämä on ehkä seuraavana listalla - jotenkin vain nyt jäänyt taustalle, mutta pitäisi skarpata. Kerholassa keittiötä ei enää nykyään vuokrata, joten kaikkein helpointa on ottaa tuo paikan oma pitopalvelu (Kaksi kölviä), josta on myös tullut luetuksi paljon positiivista palautetta. Ilmeisesti isot pitopalvelut kykenevät myös pelkällä vesipisteellä touhut hoitamaan, joten pitää niitäkin selvitellä. Tässä kaikki vinkit/apu ovat toivottavia, ollaan niin untuvikkoja tässä touhussa..

Äänentoisto/Dj/juhlat
Meitsin dj-taustan takia meillä on nää touhut aika kuosissa. Mitään bändiä ei tule, vaan otetaan klassisesti allekirjoittaneen vinyylilevarit ja mikseri ja omista kokoelmista levyt (sekä toki kavereiltakin tiettyjä kiekkoja pyydetään mukaan). Olisihan se vähän hassua että soittaa kaikkien kavereiden häissä ja juhlissa levyjä, mutta sitten omissa häissään olisi jokin poikkeava meininki tän suhteen.
Ideana siis on, että laitetaan levarit kiinni ja pyydetään meidän kaveriporukan taitureita kollektiivisesti hoitamaan jengin pomputusta koko ilta ja yö. Toki jossain vaiheessa sekä sulhanen että morsian vetävät myös omat settinsä, koska eihän ne muuten olisi kunnon bileet.. ;) Klassisella ja hyväksi havaitulla kaavalla mennään, eli ensin vanhaa tanssimusiikkia, sitten pikkuhiljaa tyylejä vaihdellen kohti superbileitä. Tiedetään keitä nakitetaan tätä hoitamaan, onneksi tarjontaa riittää kaveripiireissä. Äänentoistot ja valoshowt yms saadaan myös hoidettua, haluan toki megabileet kaikilla herkuilla. Häiden perustavanlaatuisena johtoajatuksena muutenkin on tarjota ikimuistoiset juhlat kaikille tärkeimmille ihmisille ja enemmän (kasari)hittejä kuin koskaan missään.

Kutsut ja muut keissit, kuvaukset jne
Näihinkin löytyy lähipiiristä osaamista, jota aiotaan käyttää sumeilematta hyväksi. Muutenkin tarkoituksena on osallistaa kaikkia läheisiä kavereita yms mahdollisimman paljon mukaan touhuihin, koska sellainen kunnon yhteisöllisyys on tärkeä osa tällaisia projekteja. Toki kuvaus pitää miettiä kunnolla, jotta ketään vierasta ei liikaa nakiteta töihin koko päiväksi..

Puvut ja muut härpäkkeet
Pohdittu, mietitään ja katsotaan. Toki Kesäkuntoon 2015 -projektilla toivottavasti on jotain vaikutusta omaan pukeutumiseeni. Näistä kaikista lisää myöhemmin. :)

Tällaista, siinä siis alustavaa pohdintaa ja tilannepäivitystä, kysymyksiä ja kommentteja otetaan jälleen vastaan! Vannon myös, että seuraava teksti tulee huomattavasti nykyistä tahtia aiemmin - näitä on kuitenkin mukavana vastapainona muulle kirjoitustyölle kiva tehdä. :)

Perinteiden pohdintaa / osa 1 - Morsiamen saattaminen kirkossa

No niin, nyt kun tässä ihanaisessa hääbloggaamisessa on päästy kunnoilla vauhtiin, niin on ehkä aika alkaa lunastaa niitä ensimmäisessä postauksessa mainittuja syvällisempiä pohdintoja häihin ja avioliittoon liittyvistä perinteistä ja niiden merkityksestä, sekä itse instituutioiden merkityksestä nykymaailmassa. Ensin mietin tekeväni nämä kaikki täysin omina erillisinä postauksinaan, mutta sitten tajusin että voisi olla kaikkien kannalta mukavampaa nimetä nämä erilaiset pohdinnat omiksi "sarjoikseen" blogin sisälle. Eli olkaa hyvät: häiden perinteiden pohdintaa, osa 1!

Häihin ja avioliittoon liittyvien perinteiden sarjan aloittaa itseoikeutetusti tapa, jota vastaan olen ollut jo vuosikaudet. Tapa, joka omissa silmissäni edustaa niin vahvoja sisäänkirjoitettuja ristiriitoja omien arvojeni ja käsitysteni kanssa, että jaksan aina vain kummastella tavan olemassaoloa. Olen myös hyvin iloinen siitä, että meillä ei aiheesta ole koskaan ollut erimielisyyksiä. Mistä tavasta on siis kyse? Noh, puhun tietenkin morsiamen saattamisesta kirkossa isän toimesta.

Ensiksi minun pitää tunnustaa yksi asia: luulin kaikessa mutuilussani aina eiliseen asti, että morsiamen saattaminen olisi ollut hyvinkin vanha ja perinteinen osa suomalaista häätraditiota. Tulin todistetuksi vääräksi: nykyisin yleistynyt morsiamen saatto onkin ilmeisesti saapunut tänne kylmään pohjolaan anglo-amerikkalaisen kulttuurin vaikutuksesta, ja pohjoismaissa asiaa jopa laajalti kirkon piirissä kritisoidaan. Tämä yllätti minut, koska morsiamen saatto tuntuu täällä meilläkin olevan hyvin looginen ja hyväksyttävä osa häitä. Täytyy kyllä heti tähän myöntää, että itse en ole ollut kuin yksissä tai kaksissa häissä, joissa isä saattoi morsiamen - muuten omat hääkokemukseni liittyvät yhdessä kirkon käytävää pitkin käsikynkkää marssiviin pareihin..

Miksi morsiamen saatto sitten minusta on niin etova ja vastenmielinen osa hääperinteitä? Niin, tähän on monia syitä, joita voisin koittaa seuraavaksi listata (täytyy myöntää, että perinteen paljastuminen jenkkimeiningiksi nousi aika korkealle tällä listalla..). Ensiksikin; mietitäänpä hetki sitä fyysistä suoritetta: isä (tai vielä pahempaa; "joku läheinen mieshenkilö") raahaa pitkin käytävää tytärtään kädestä sulhasen luo, joka sitten ottaa morsiamen kädestä kiinni ja alkaa raahata tätä kohti alttaria! Ihan oikeasti - eikö tuo ole jo itsessään aika kyseenalaista? Ymmärrän tämän tavan joskus aiemmin, kun nuori nainen kirjaimellisesti luovutettiin vanhempiensa (*kröh* isänsä) talosta miehensä taloon. Joo okei, myönnetään että todisteiden valossa tämä ei siis ollut niin yleistä Suomessa, joten toi pointti menee siinä. Nykyisellään mitään muuta tällaiseen perinteeseen liittyvää ei harrasteta (vai montako "Mansikkia" vaihtaa nykyisin myötäjäisinä taloa morsiamen vanavedessä?), joten miksi tämä perinne jatkuu yhä nykyisin..

Toki myös feministi minussa nousee heti takajaloilleen pelkästä tällaisesta "patriarkaalisesta sorrosta", jota morsiamen saattaminen edustaa. En minä ainakaan koe että saan naimisiin mennessäni itselleni omaisuutta, joka sitten on minun holhoukseni alla! Meidän avioliittomme tulee olemaan tasa-arvoinen, sehän nyt on selvä. En tietenkään oleta että näiden saattopariskuntien avioliitot olisivat jotenkin epätasa-arvoisia, mutta mikä sitten on tällaisen perinteen perusteena? Tietysti usein sanotaan että "on kiva kun isällekin on tekemistä juhlissa", mutta kyllä minä ainakin keksin isälle useita duuneja häihin, jos se siitä on kiinni - olkoon isä vaikka narikassa ottamassa takkeja jos tekemistä halutaan!

Niin, tällaista. Tiedän että saatoin vähän tarkoituksella provosoida, eikä tässä nyt mistään maailman suurimmasta asiasta ole kyse, mutta mikä on perusteena tälle saatto-perinteelle? Onko siellä jotain syvällisempää mitä minä en vain yksisilmäisyydessäni näe, vai onko kyse vain siitä että ihmiset eivät ole asiaa kummemmin miettineet? Toki kaikkien ihmisten valintoja pitää arvostaa ja kunnioittaa, mutta haluaisin jotain perusteita tälle perinteelle. Jotain johon uskoa. Tiedättekste..?

Ps. Olen huomannut että klassinen hääblogien tapa on linkittää paljon kuvia blogiin tekstejä keventämään. Tällainen tuntuu vähän hassulta, joten pyrin itse pidättäytymään tavasta - ainakin silloin, kun kuvista ei ole suoranaista tukea postaukselle.