sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Häämessut - uhka, mahdollisuus vai velvollisuus?

Niin,  nyt kun tähän kirjoittamisen makuun on blogin osalta taas päästy, niin nostankin esiin viime päivinä useita ajatuksia ja mietteitä herättäneen klassisen häiden valmisteluun ja suunnitteluun liittyvän instituution, eli häämessut. Olen jo sopinut, että helmikuisille Tampereen messuille toki pitää mennä paikalle fiilistelemään tunnelmaa ja kulkemaan käsikynkässä pitkin Tampere-Talon käytäviä yhdessä myhäillen. Tai niin ainakin oletan.

Kysymys kuuluukin, mitä messuilla oikeasti on? Ja saako niistä jotain ideoita, vai onko kyseessä vain palveluntarjoajien ja muiden häihin liittyvien bisnesten esittelyä? Nythän noita messuja näyttää olevan ympäri maata, ilmeisesti parin viikon päästä Helsingin Vanhassa Satamassa, mutta en (toivottavasti) sinne sentään ole menossa.

Okei, myönnän, vaikka kuinka yrittäisin rakentaa itselleni sellaista perus-äijä-roolia, niin kieltämättä kaikenlaiset häämessut ja muut niihin liittyvät kyllä kutkuttavat - ei voi mitään.. :)

lauantai 28. joulukuuta 2013

Perinteiden pohdintaa / osa 2 - Sukunimi


Okei, aloitan tämänkin postauksen aivan kuten muutaman edellisenkin, eli pahoittelemalla päivitystahtia. Voisin lausua taas syitä ja seurauksia, mutta todettakoon että pyrin nyt taas palaamaan tiukempaan tahtiin, kun uusia järjestelyjuttuja tulee ja työt ovat vaihtuneet gradu-aherrukseksi. Aika menee vauhdilla - vasta hetki sitten oli kaksi vuotta aikaa häihin, mutta nyt enää puolisentoista. Kiitos seuraajille ja lukijoille, kieltämättä tilastot ovat yllättäneet itsenikin!
Mennään sitten asiaan, eli perinteiden pohdintaa osa kaksi - sukunimi..

Sukunimi on yksi niistä kaikkein näkyvimmistä ja keskustelluimmista perinteistä, joita häihin liittyy. Itsenikin piti kirjoittaa aiheesta jo lokakuussa, mutta en jotenkin rohjennut lähestyä näin isoa asiaa ilman, että tekisin vähän taustatyötä ja keskustelisin ihmisten kanssa avioliittoon liittyvästä sukunimiperinteestä. Niinpä nyt koen tietäväni aiheesta hieman enemmän, joten here we go. Alunperin innotus tälle pohdinnalle tuli selattuani Väestörekisterikeskuksen tilastoa siitä, miten moni pari säilyttää oman sukunimensä ja miten moni pari vaihtaa miehen tai naisen nimen molemmille, ja miten kehitys on kehittynyt vapaan sukunimilain tultua voimaan vuonna 1986. Viime vuonna (2012) 73% otti miehen sukunimen, reilu puolitoista prosenttia naisen nimen ja reilut 25% piti omat sukunimensä (tilastossa ei tosin ole mukana niitä yhteisen uuden nimen ottaneita, mutta oletan sen summan olevan hyvin pieni).

Miehen nimen ottaneiden luku on hämmentävä, varsinkin kun sitä vertaa naisen nimen ottaneiden määrään. Hämmentäväksi nämä kaikki luvut tekee itselle erityisesti se, että omista tuttavapariskunnista yli puolet on pitänyt omat sukunimensä naimisiin mentyään. Tämä fakta innostikin miettimään mistä moinen johtuu - eli miksi edelleen tällaista omasta mielestä hyvin patriarkaalista tapaa pidetään yllä? Tekstin piti olla aluksi nimenomaan pohdintaa siitä, että eivätkö ihmiset tiedosta asiaa ja siihen liittyviä rakenteita, mutta keskusteltuani eri tuttavien kanssa totesin, että ihmiset ovat usein pohtineet asiaa ja heillä on perusteet käytännöilleen.

Ihmisillä on monia syitä sille, miksi miehen sukunimi otetaan molemmille osapuolille. Hyvin moni kokee, että avioliittoon vihittävät muodostavat kunnolla perheen vasta sitä kautta, kun molemmilla on yhteinen sukunimi. Tähän liittyen on pariskunnan yhteisen identiteetin kannalta tärkeää, että molempien sukunimi on sama. Joillekin taas perusteena on toisen sukunimen harvinaisuus ja erikoisuus - tällöin usein nostetaan esiin perusteena suvun ja perheen jatkaminen. Myös moni, jonka kanssa olen keskustellut on nostanut esiin perinteen ja sen, kuinka tärkeää on tämänkaltaisten perinteiden säilyttäminen.

Ihmisillä on oikeus näihin mielipiteisiinsä ja näkemyksiinsä, joten onkin parempi lähestyä asiaa siltä kannalta, mitkä meidän syymme ovat omien sukunimiemme säilyttämiseen. Meille on jotenkin hyvin selvää, että molemmat säilyttävät myös jatkossa omat nimensä. Osittain tässä kaikessa on taustalla tuo ajatus omistamisesta ja "merkkaamisesta", joka tuntuu hyvin vieraalta omalle ajatusmaailmalle. Meillä on myös ajatus siitä, että avioliitto itsessään on instituutiona hyvin vahva osoitus parisuhteen vakavuudesta ja merkityksestä, eikä siihen tarvita mitään erillisiä asioita osoittamaan suhteen merkitystä - ainakaan sormusten ja vihkitodistusten lisäksi. Toki myös me olemme miettineet vaihtoehtoina erilaisia uusia nimiä, mutta mitkään niistä eivät ole olleet kovin innostavia.

Koska tuo alussa mainittu tilastotieto osoittaa kuitenkin hämmentävän selkeästi tuon miehen nimen merkittävyyden valintatilanteissa, niin on ehkä tärkeää hetki miettiä miksi tuo suhdeluku on noin iso? Kunkin parin kohdalla toki on kyse henkilökohtaisista valinnoista, mutta mietitäänpä muutamaa noista syistä. Jos miehen nimi valitaan sen takia, että se on harvinainen tai erikoinen, niin eikö tällä periaatteella sitten pitäisi olla suunnilleen sama määrä naisen sukunimen valitsevia - onhan maamme sukupuolijakauma jopa vähän naisvaltainen. Sitten taas jos mietitään nimen jatkamista, niin ellei nyt tee "presidenttitemppua" puolet nuoremman kanssa naimisiin menemällä, niin tuo jatkaminen kuulostaa vähän keinotekoiselta, koska ei kai se kumppani nyt useita kymmeniä vuosia pidempään elä? Tai siis ei elä ainakaan oletuksena. Tällöin nimen voi sitten antaa sille jälkikasvulle, jolloin nimi oikeasti jatkuu.

Eli osoittavatko tällaiset pienet pohdinnat sitä, että kyseessä edelleen on latautunut keissi täynnä sisäänrakennettua patriarkaalisuutta? Korjatkaa jos olen väärässä tai ylianalysoin, se on yhteiskuntatietelijän klassinen perisynti..
Tällaista pohdintaa keskustelunavaukseksi. On mielenkiintoista kuulla teidän mielipiteitänne.

Mitäs hääsuunnitelmille muuten kuuluu? No tuota, hirveästi ne eivät ole edenneet (ellei parasta aikaa matkalla olevia vinyylipaketteja häämusiikkeja varten sellaisiksi lasketa), mutta taas joulukiireiden laannuttua on aika skarpata kunnolla. Pitopalvelu pitää selvittää ja hoitaa, sekä alkaa hahmotella ensi vuoden aikatauluja järjestelyiden suhteen - kirkko kesällä, ilmeisesti asuja ja muuta myös. Niin joo, ja sit pitäisi alkaa elää terveellisempää elämää ja kuntoilla. Sukset on jo, lumi vain puuttuu. Eli kaikkia tekosyitä ei ole menetetty..

torstai 31. lokakuuta 2013

Ensimmäinen hääraamattu tuli taloon

Huh huh, eilen kauppareissulta tarttui mukaan lasagne-ainekset ja häälehti. Ihan vaan läpällä hei, tiiättekste.. Silleen ironisesti.. Ainakin näin uskotellaan..
Että tällaista. Tarkoitus on parin viikon sisällä kirjoittaa tästä tiiliskivestä enemmänkin - eilen vaan piti lopettaa jo parinkymmenen sivun jälkeen, kun tultiin kolmanteenkymmenenteen korumainokseen. 

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Järjestelyiden tilannekatsaus - osa 1

Hei kaikki, pahoittelut siitä että blogi on ollut hiljaa melkein kuukauden. Syytän montaa asiaa, joista yhtenä tietysti tämä klassinen "no mutku on töissä kiirettä ja sit graduakin ja silleen", toisena toki vielä klassisempaa "hämmennyin niin paljon edellisen postauksen viesteistä että itsekritiikki nousi taivaisiin", niin joo ja yksi perinteinen on myös "kun näihin häihin on aikaa eikä meillä ole nyt ollut mitään polttavan tärkeää asiaa niin ovat päässeet unohtumaan taustalle.." Saatte itse valita, mikä/mitkä esitetyistä syistä ovat kaikkein uskottavimpia. Sen verran toki vielä totean, että olen ollut hyvin otettu kaikesta palautteesta, jota blogista on jo tullut sekä kommenttikenttiin että tutuilta kasvotusten. Lupaankin olla aktiivisempi jatkossa - juttuaihioita riittää.. :)

Anyway, nyt kun istun Intercityssä matkalla Helsinkiin ja työjuttuja ei enää läppärillä jaksa katsoa ennen määränpäätä, niin ajattelin kirjoittaa päivityksen. Tällä kertaa en vielä kirjoita hahmottelemastani uudesta "oikeasta" aiheesta (sukunimikeissistä siis), vaan päivitän ensimmäistä kertaa meidän järjestelyiden nykytilanteen ja avaan vähän meidän juhlia. Eli mitä on tähän mennessä tehty/suunniteltu ja mitkä ovat seuraavat askeleet?

Hääpäivä ja vihkiminen yms..
Niin, yllätys yllätys hääpäivä on jo päätetty. Tätä ei kuitenkaan tarkemmin julkisteta vielä hetkeen, mutta ymmärrettävästi itse päivämäärän jo tiedämme. Tässä vaiheessa voi vain todeta, että kesällä 2015..
Allekirjoittaneen pakanallisuuden takia menemme ensin siis maistraatissa vihille ja sitten "hääjuhlapäivänä" suoritetaan avioliiton siunaus kirkossa juhlallisuuksien aluksi. Tämä sopii molemmille, olemme aiheesta keskustelleet paljon ja tämä on toimiva yhteisratkaisu. Mitä tulee hääkirkkoon, niin Tampereella voi kirkon varata vasta vuotta ennen, mutta tuo naapurissamme oleva Tuomiokirkko olisi kyllä kaikin puolin loogisin valinta. Ei muuta siis kuin leiriytymään viraston eteen odottamaan ovien aukeamista edellisenä iltana. Tai sit ei.

Hääpaikka
Paikastahan täällä jo onkin erikseen puhuttu, joten ei siitä sen enempää - Kerhola täyttää kaikki kriteerimme, joten paikka on meille täydellinen.

Pitopalvelu
Tämä on ehkä seuraavana listalla - jotenkin vain nyt jäänyt taustalle, mutta pitäisi skarpata. Kerholassa keittiötä ei enää nykyään vuokrata, joten kaikkein helpointa on ottaa tuo paikan oma pitopalvelu (Kaksi kölviä), josta on myös tullut luetuksi paljon positiivista palautetta. Ilmeisesti isot pitopalvelut kykenevät myös pelkällä vesipisteellä touhut hoitamaan, joten pitää niitäkin selvitellä. Tässä kaikki vinkit/apu ovat toivottavia, ollaan niin untuvikkoja tässä touhussa..

Äänentoisto/Dj/juhlat
Meitsin dj-taustan takia meillä on nää touhut aika kuosissa. Mitään bändiä ei tule, vaan otetaan klassisesti allekirjoittaneen vinyylilevarit ja mikseri ja omista kokoelmista levyt (sekä toki kavereiltakin tiettyjä kiekkoja pyydetään mukaan). Olisihan se vähän hassua että soittaa kaikkien kavereiden häissä ja juhlissa levyjä, mutta sitten omissa häissään olisi jokin poikkeava meininki tän suhteen.
Ideana siis on, että laitetaan levarit kiinni ja pyydetään meidän kaveriporukan taitureita kollektiivisesti hoitamaan jengin pomputusta koko ilta ja yö. Toki jossain vaiheessa sekä sulhanen että morsian vetävät myös omat settinsä, koska eihän ne muuten olisi kunnon bileet.. ;) Klassisella ja hyväksi havaitulla kaavalla mennään, eli ensin vanhaa tanssimusiikkia, sitten pikkuhiljaa tyylejä vaihdellen kohti superbileitä. Tiedetään keitä nakitetaan tätä hoitamaan, onneksi tarjontaa riittää kaveripiireissä. Äänentoistot ja valoshowt yms saadaan myös hoidettua, haluan toki megabileet kaikilla herkuilla. Häiden perustavanlaatuisena johtoajatuksena muutenkin on tarjota ikimuistoiset juhlat kaikille tärkeimmille ihmisille ja enemmän (kasari)hittejä kuin koskaan missään.

Kutsut ja muut keissit, kuvaukset jne
Näihinkin löytyy lähipiiristä osaamista, jota aiotaan käyttää sumeilematta hyväksi. Muutenkin tarkoituksena on osallistaa kaikkia läheisiä kavereita yms mahdollisimman paljon mukaan touhuihin, koska sellainen kunnon yhteisöllisyys on tärkeä osa tällaisia projekteja. Toki kuvaus pitää miettiä kunnolla, jotta ketään vierasta ei liikaa nakiteta töihin koko päiväksi..

Puvut ja muut härpäkkeet
Pohdittu, mietitään ja katsotaan. Toki Kesäkuntoon 2015 -projektilla toivottavasti on jotain vaikutusta omaan pukeutumiseeni. Näistä kaikista lisää myöhemmin. :)

Tällaista, siinä siis alustavaa pohdintaa ja tilannepäivitystä, kysymyksiä ja kommentteja otetaan jälleen vastaan! Vannon myös, että seuraava teksti tulee huomattavasti nykyistä tahtia aiemmin - näitä on kuitenkin mukavana vastapainona muulle kirjoitustyölle kiva tehdä. :)

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Perinteiden pohdintaa / osa 1 - Morsiamen saattaminen kirkossa

No niin, nyt kun tässä ihanaisessa hääbloggaamisessa on päästy kunnoilla vauhtiin, niin on ehkä aika alkaa lunastaa niitä ensimmäisessä postauksessa mainittuja syvällisempiä pohdintoja häihin ja avioliittoon liittyvistä perinteistä ja niiden merkityksestä, sekä itse instituutioiden merkityksestä nykymaailmassa. Ensin mietin tekeväni nämä kaikki täysin omina erillisinä postauksinaan, mutta sitten tajusin että voisi olla kaikkien kannalta mukavampaa nimetä nämä erilaiset pohdinnat omiksi "sarjoikseen" blogin sisälle. Eli olkaa hyvät: häiden perinteiden pohdintaa, osa 1!

Häihin ja avioliittoon liittyvien perinteiden sarjan aloittaa itseoikeutetusti tapa, jota vastaan olen ollut jo vuosikaudet. Tapa, joka omissa silmissäni edustaa niin vahvoja sisäänkirjoitettuja ristiriitoja omien arvojeni ja käsitysteni kanssa, että jaksan aina vain kummastella tavan olemassaoloa. Olen myös hyvin iloinen siitä, että meillä ei aiheesta ole koskaan ollut erimielisyyksiä. Mistä tavasta on siis kyse? Noh, puhun tietenkin morsiamen saattamisesta kirkossa isän toimesta.

Ensiksi minun pitää tunnustaa yksi asia: luulin kaikessa mutuilussani aina eiliseen asti, että morsiamen saattaminen olisi ollut hyvinkin vanha ja perinteinen osa suomalaista häätraditiota. Tulin todistetuksi vääräksi: nykyisin yleistynyt morsiamen saatto onkin ilmeisesti saapunut tänne kylmään pohjolaan anglo-amerikkalaisen kulttuurin vaikutuksesta, ja pohjoismaissa asiaa jopa laajalti kirkon piirissä kritisoidaan. Tämä yllätti minut, koska morsiamen saatto tuntuu täällä meilläkin olevan hyvin looginen ja hyväksyttävä osa häitä. Täytyy kyllä heti tähän myöntää, että itse en ole ollut kuin yksissä tai kaksissa häissä, joissa isä saattoi morsiamen - muuten omat hääkokemukseni liittyvät yhdessä kirkon käytävää pitkin käsikynkkää marssiviin pareihin..

Miksi morsiamen saatto sitten minusta on niin etova ja vastenmielinen osa hääperinteitä? Niin, tähän on monia syitä, joita voisin koittaa seuraavaksi listata (täytyy myöntää, että perinteen paljastuminen jenkkimeiningiksi nousi aika korkealle tällä listalla..). Ensiksikin; mietitäänpä hetki sitä fyysistä suoritetta: isä (tai vielä pahempaa; "joku läheinen mieshenkilö") raahaa pitkin käytävää tytärtään kädestä sulhasen luo, joka sitten ottaa morsiamen kädestä kiinni ja alkaa raahata tätä kohti alttaria! Ihan oikeasti - eikö tuo ole jo itsessään aika kyseenalaista? Ymmärrän tämän tavan joskus aiemmin, kun nuori nainen kirjaimellisesti luovutettiin vanhempiensa (*kröh* isänsä) talosta miehensä taloon. Joo okei, myönnetään että todisteiden valossa tämä ei siis ollut niin yleistä Suomessa, joten toi pointti menee siinä. Nykyisellään mitään muuta tällaiseen perinteeseen liittyvää ei harrasteta (vai montako "Mansikkia" vaihtaa nykyisin myötäjäisinä taloa morsiamen vanavedessä?), joten miksi tämä perinne jatkuu yhä nykyisin..

Toki myös feministi minussa nousee heti takajaloilleen pelkästä tällaisesta "patriarkaalisesta sorrosta", jota morsiamen saattaminen edustaa. En minä ainakaan koe että saan naimisiin mennessäni itselleni omaisuutta, joka sitten on minun holhoukseni alla! Meidän avioliittomme tulee olemaan tasa-arvoinen, sehän nyt on selvä. En tietenkään oleta että näiden saattopariskuntien avioliitot olisivat jotenkin epätasa-arvoisia, mutta mikä sitten on tällaisen perinteen perusteena? Tietysti usein sanotaan että "on kiva kun isällekin on tekemistä juhlissa", mutta kyllä minä ainakin keksin isälle useita duuneja häihin, jos se siitä on kiinni - olkoon isä vaikka narikassa ottamassa takkeja jos tekemistä halutaan!

Niin, tällaista. Tiedän että saatoin vähän tarkoituksella provosoida, eikä tässä nyt mistään maailman suurimmasta asiasta ole kyse, mutta mikä on perusteena tälle saatto-perinteelle? Onko siellä jotain syvällisempää mitä minä en vain yksisilmäisyydessäni näe, vai onko kyse vain siitä että ihmiset eivät ole asiaa kummemmin miettineet? Toki kaikkien ihmisten valintoja pitää arvostaa ja kunnioittaa, mutta haluaisin jotain perusteita tälle perinteelle. Jotain johon uskoa. Tiedättekste..?

Ps. Olen huomannut että klassinen hääblogien tapa on linkittää paljon kuvia blogiin tekstejä keventämään. Tällainen tuntuu vähän hassulta, joten pyrin itse pidättäytymään tavasta - ainakin silloin, kun kuvista ei ole suoranaista tukea postaukselle.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Varattiin sitten hääpaikka

Kuten otsikkokin kertoo, niin tänään kävimme varaamassa paikan hääjuhlillemme. Joku saattaisi sanoa että olimme liikkeellä hyvinkin ajoissa, mutta kun kerran täydellinen paikka löytyi ja päivämääräkin on jo sovittu, niin olisi ollut hassua jättää tila varaamatta. Koska tätä blogia lukevat myös useat häihin kutsuttavat ystävämme, niin en tietenkään rupea tässä paljastamaan päivämäärästä muuta kuin jo aiemmin tiedetyn "kesän 2015 aikana"... :)

Minkä tilan me siis sitten varasimme, eli mikä lähialueen juhlatiloista vastasi meidän vaativaa makuamme ja täytti kaikki toiveemme? Valinta tuntui aluksi vaikealta ja skannasimme pitkään eri tiloja tältä alueelta, mutta lopulta valinta olikin aika helppo, emmekä käyneet katsomassa kuin tätä yhtä tilaa tänään. Valintamme siis oli Nokian keskustan tuntumassa sijaitseva Kerhola, joka täytti kaikki asettamamme vaatimukset. 



Okei, no mitkä ne vaatimukset sitten olivat? Noh, tärkeintä meille oli että juhlatila osaltaan tukisi tavoitettamme järjestää ns. "hyvät bileet". Tiedättekö, sellaiset oikein maailmankaikkeuden superjuhlat, joissa joraavat vieri vieressä sukulaiset ja kaverit, ja joista puhutaan vielä vuosia jälkikäteen. Tarvittiin siis iso tila, jossa on kunnon avaran tilan tuntua ja johon saa kunnon tanssilattian, äänentoiston ja valoshown. Kerhola, check. Sitten seuraavaksi oli tärkeää saada yhtenäinen tila, jossa ei tarvitse erikseen rankata vieraita sellaisella ”sori, te olette kakkoskastia, joten istukaapa te siellä nurkan takana toisessa tilassa.” Kerhola, check.




Jokseenkin tärkeää oli myös juhlapaikan sijainti sivussa Tampereen keskustasta ja tietynlaisella rauhallisella alueella, jotta juhlia voidaan viettää rauhassa eikä ole houkutusta eksyä kesken kaiken baareilemaan, vaan bileet pysyvät katossa juhlapaikalla. Kerhola, check. Tähän liittyi myös mahdollisuus juhlia aamuun asti niin halutessa. Kerhola – arvasitte oikein, jälleen kerran check. Toki aamuun asti juhlimiseen kuuluu myös mahdollisuus pitää tarjolla SuperAlkosta äijäporukalla pakun kanssa haettua halpaa alkoholia. Kerhola, check.



Kerholassa ihastutti myös paikan jykevyys ja juhlallisuus, joka ei kuitenkaan ilmennyt klassisena ”meillä on sitten näitä remprantteja täällä seinillä, että ei sitten saa koskea mihinkään” -toimintana. Myös vahtimestarin ammattitaito ja palvelualttius oli mukavaa; saimme vastaukset moniin kysymyksiin, joita emme edes olisi itse tajunneet kysyä...



Tilalla on suuri merkitys juhlien kannalta, joten olenkin todella tyytyväinen että saimme tuon mieleisen tilan nyt varattua! Meille tärkeintä juhlissa on järkätä aikanaan täydelliset bileet musiikinjytkeineen, joten Kerhola oli meille toimiva, mutta mitä muita määritteitä ihmisillä on paikkaan liittyen? Mitkä ovat niitä tärkeimpiä valintakriteerejä, kun juhlien paikkaa valitaan? Olisi mielenkiintoista kuulla muiden prioriteettilistoja juhlapaikkaa valitessa...

No niin, nyt kun tila on varattu, niin ei ole hetkeen mitään hoidettavaa (paitsi ehkä pitopalvelu myös näin hyvissä ajoin). Seuraavaksi onkin aikaa päivitellä blogia ja alkaa pohtia kysymyksiä, joita minulle viimeksi eilen esitettiin liittyen avioliiton merkitykseen ja muihin syvällisempiin kysymyksiin.. Ensi viikolla koitan myös kirjoittaa päivityksen siitä, mitä kaikkea jo olemme näihin ikuisuuden päässä odottaviin juhliin jo tehneet ja suunnitelleet.



Mut nyt keskustelua: mitkä ovat juhlapaikan valinnassa tärkeimmät kriteerit?

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Tervetuloa matkallemme

No niin, tästä tämä sitten lähtee käyntiin. Projekti, jonka tarkoituksena on toimia sekä eräänlaisena julkisena päiväkirjana omien häidemme suunnittelussa että alustana (toivottavasti) hedelmälliselle keskustelulle häiden järjestelyyn ja koko avioliitto- sekä hääinstituutioon liittyen. Näiden koreiden sanojen jälkeen onkin siis aika toivottaa lukijat mukaan matkallemme ja koittaa avata näitä blogin yleviä tavoitteita..

Miksi tällainen blogi häistä ja niiden valmistelusta piti siis laittaa pystyyn? Noh, erityisesti sen takia, että allekirjoittanut on aina kokenut polttavaa paloa kaikenlaisten juhlien järjestelyä kohtaan, ja nyt kun sitten alettiin suunnitella omia häitämme, niin koin jotenkin tarpeelliseksi myös järjestellä näitä juhlia jotenkin eri lailla, jotenkin isommin. Tiedättekö; häät kuitenkin ovat sen kokoluokan juhlat, että jo niiden järjestelystä on kiva pitää kirjaa ja jakaa niitä ajatuksia ja mahdollisia (no okei, joka tapauksessa vastaantulevia) ongelmia myös kiinnostuneiden kanssa.

Toinen tärkeä syy taas liittyy ehkä omaan persoonaan: olen jo vuosia pohtinut häitä ja avioliittoa sekä kaikkia niihin liittyviä perinteitä ja niiden merkitystä nykyisin; näillä tarkoitan kaikkia mainittuihin instituutioihin liittyviä tapoja, kuten vaikkapa sukunimen vaihtoa tai morsiamen saattoa alttarille. Nämä kyseiset tavat ovat edelleen kovin yleisiä, mutta omassa kaveripiirissä esimerkiksi kumpaakaan noista tavoista ei ole harrastettu, ja molemmat tuntuvat itselle kovin vierailta ajatuksilta. Onkin siis mukavaa myöhemmin aloittaa keskusteluja näistä ja muista tavoista, jotka tuntuvat niin vierailta itselle että haluaakin kuulla muiden mielipiteitä ja näkemyksiä aiheista. Lyhyesti siis; on mukava laajentaa blogin avulla häiden valmistelun ohessa myös omia näkemyksiä ja ymmärrystä eri aiheisiin. Myös kaikenlaiset "Neljät satuhäät kolmen suunnittelijan ja kahden sulhasen tapaan" on varsin kummallinen mutta suosittu ohjelmaformaatti, joten niistäkin nousseita ajatuksia on luontevaa pohtia blogissa.

Kolmas perusteltu syy on yksinkertaisesti se, että en ole kovin moneen sulhasen näkökulmasta kirjoitettuun suomalaiseen hääblogiin törmännyt. Ennenkuin ehditte kysyä niin kyllä, allekirjoittanut lukee kiinnostuneena eri hääblogeja. En tiedä miksi, mutta ne vain ovat mielenkiintoista ja innostavaa luettavaa, varsinkin nyt kun meillä itsellämme on häiden järjestely pikku hiljaa ajankohtaista. Toivottavasti blogista jää myös muille ajateltavaa ja omaksuttavaa. :)

Tässä vaiheessa on toki perustelua kertoa lyhyesti myös meidän hääsuunnitelmista (vaikka niistä ajattelinkin lähiaikoina oman postauksen laatia): aiomme siis tulevan puolisoni Marin kanssa mennä kesäkuussa 2015 naimisiin kunnon hääjuhlan saattelemana. Meillä on yhteistä elämää tuolloin lähes viisi vuotta takana ja koska loppuelämän vietto Mari rinnalla tuntuu oikealta, niin silloin on myös loogista aihetta juhlistaa kunnolla. Asumme Tampereella ja olemme molemmat tältä alueelta kotoisin, joten tarkoitus on mennä naimisiin Tampereella ja viettää sitten hääjuhlaa Nokialla. Näistä kaikista lisää sitten piakkoin omassa postauksessaan, jossa on tarkoitus selvittää hääsuunnitelmien tilannetta.. :)

Niin, tällaista siis tässä blogissa jatkossa. Ajattelin että ensi kesään asti tämä blogi toimisi eräänlaisena alustana laajemmalle pohdinnalle häistä ja avioliitosta, ja sitten aina sitä mukaan kun itse suunnitelmat etenevät, niin myös niistä kirjoitan tänne blogiin. On selvä että varsinkin ensi kesästä lähtien pääpaino onkin sitten itse hääsuunnitelmissa, mutta sehän on vain positiivista!

Luvassa on siis mukava sekoitus hääjärjestelyjä ja laajempaa pohdintaa omalla vinksahtaneella tyylillä. Tiedän astuvani kohtuullisen haastavalle maaperälle, mutta uskon selviäväni. Miltä kuulostaa? :)