Tässä omassa kalorivajeessani (katso alempi postaus) olen tänään miettinyt aika paljon ev.lut -kirkkoon kuulumista sen jälkeen, kun luin VATA ry:n (Vakaumusten tasa-arvo) tänään julkaistun tiedotteen, jossa kerrottiin eroakirkosta.fi -palvelun saavuttaneen 400 000 eronneen rajapyykin olemassaolonsa aikana. Myönnän itsekin käyttäneeni palvelua joskus kahdeksan vuotta sitten, mutta nyt huomaan tuntevani jopa vähän harmitusta siitä, että olen osa tuota 400 000 suomalaista. Kerronpa teille, miksi..
Eroakirkosta.fi -sivusto on ollut uutisissa aina silloin, kun Räsäsen Päivi on aukonut suutaan homoillassa tai joku hihhuli on mesonnut jotain sekavaa mantraansa jossain, joka sitten on saanut ihmiset reagoimaan asioihin eroamalla kirkosta. Tuo sivusto ja koko VATA ry ovat pelanneet pelinsä hyvin, sillä aina kun pienikin piikki on eroamisten osalta ollut havaittavissa, niin tästä on heti tiedotettu mediaan, jolloin aiheesta on tullut sellainen klassinen "itseään toteuttava ennustus", joka on alkanut pyöriä ja kasvaa. Näiden kohujen taustalla eivät kuitenkaan ole olleet yleensä ev.lut -kirkon toimijat, vaan täysin eri henkilöt (kuten Räsäsen Päivi), mutta sivusto on toki ottanut kaiken irti tästä uutisarvosta kerta toisensa jälkeen. No hyvä on, onhan kirkollakin ollut näitä "en halua työskennellä hänen kanssa, koska hän on ei-mies" -pappoja, mutta niihin on nykyisin otettu kunnolla ja vahvasti kantaa.
Mitä sitten tulee omaan suhteeseeni kirkon kanssa, niin todettakoon että aikanaan pitkien pohdintojen jälkeen erosin kirkosta, koska en kokenut olevani uskonnollinen ihminen. En koe sitä vieläkään, mutta huomaan ehkä paremmin, miten paljon hyvää kyseinen organisaatio tekee tässä nykyisessä hektisessä maailmassa. Niinpä olenkin miettinyt, mitä jos liittyisin uudelleen kirkkoon - olisiko se väärin? Olen aivan varma, että maassamme on vielä minua huomattavasti maallisempia ihmisiä, jotka kuuluvat kirkkoon niistä syistä, mitä kirkko tekee ja mitä arvoja se edustaa.
Kirkkoon kuuluminen toki tässä kohdassa toisi mukanaan pelkät kirkkohäät, joten tämä koko pohdinta näyttäytyykin nyt sitten siinä valossa. Väitän kuitenkin, että tämä pohdinta perustuu vain ja ainoastaan ajatukseen eräänlaisesta vastaiskusta tuolle eroakirkosta.fi -sivustolle ja sille, miten typerien asioiden takia kirkosta nykyisin erotaan. Ja kyllä, tähän loppuun voisin laittaa pidempää pohdintaa siitä, miksi kenenkään pitäisi alunperinkään olla tilanteessa jossa ainoastaan eroaminen on valintana, mutta en nyt kalorivajareissani jaksa lähteä syvempään pohdintaan kirkon symbolisesta roolista osana yhteiskuntaamme historiallisessa viitekehyksessä tarkastellen. Mut jos joku haluaa lähteä tälle tielle, niin olen valmis lähtemään kommenttikentässä mukaan.
Summa summarum, kirkkoon liittyminen on alkanut taas viehättää - ei uskonnollisuuden takia, vaan sen takia mitä tuo organisaatio edustaa ja tekee tässä hetkisessä maailmassamme.
Niin, mitä mieltä muut aiheesta ovat?
Oho! Mitähän sokerittomuus ja alkoholittomuus vielä tekekään sulle ja teidän hääsuunnitelmille, jos jo tokana päivänä on kelkka noin kääntynyt?! :)
VastaaPoistaEi se pelkkää sitä ole, lähinnä tässä on paljolti kyse jutuista joita Mari on jo pidempään ottanut esiin kirkon toiminnasta - nyt vaan tuo tiedote "katkaisi kamelin selän.." ;)
Poistaheippa, ekana vastaus esittämääsi kysymykseen: ei olisi väärin. ja tokana peukkua näille pohdinnoille kokonaisuudessaan, mihin sitten päädytkään.
VastaaPoistaihmisten syyt kuulua tai olla kuulumatta kirkkoon on aika moninaiset, ja mun mielestä on kyllä kirkon ehdoton rikkaus että siellä on katto korkealla ja seinät leveällä - vaikka se nyt sitten on tarkoittanut myös sitä että kaikenlaista hihhulia ja sekopäätäkin mahtuu mukaan eikä heitä ole haluttu poiskaan potkia (vaikka onneksi vähän laitettu ruotuun viime vuosina kuten jo totesitkin). lisäksi on tietty myös niin että häitä, kastetta ym. lukuunottamatta kirkon toiminnassa aika harvoin kysellään sitä että kuuluuko vai ei. useimmiten pointtina on että kaikki saa tulla.
mua ei erityisemmin huvita moralisoida edes sitä, jos joku nyt liittyy kirkkoon saadakseen ne kirkkohäät - voihan sen tulkita myös niin, että kirkon edustama traditio (tai yksi osa sitä) on jostain syystä läheinen ja tärkeä, ja that's it. mitä se muille kuuluu vaikka joku ois saanu enkeli-ilmestyksen kirkkohäistä ja haluis siks liittyä :)
oon myös huomannut että kärkkäimmin tällaista toimintaa (esim. että liittyy kirkkoon vaikkei koe olevansa uskovainen tai uskonnollinen tai koska haluaa ne kirkkohäät) arvostelevat jostain syystä vapaa-ajattelijat yms., mikä on minusta melkoisen tekopyhää sanan varsinaisessa merkityksessä. ja toki sitten myös fundikset (tekopyhiä hekin, heh). sinänsä jännä että tässäkin itse asiassa näiden kahden ääripään näkemykset ovat lähellä toisiaan, liittynee siihen että käsitys uskosta ja kirkosta on kummallakin ryhmällä aika ahdas ja jyrkkä.
ai niin ja tietty voi myös tuossa sun tilanteessa tehdä niin että jos sit päätyy siihen että ei halua kuulua kirkkoon mutta pitää jotain kirkon toimintaa arvokkaana niin voihan sitä sit vaikka erikseen tukea tai osallistua siihen (esim. lahjoittaa rahaa tai tehdä vapaaehtoistyötä tms).
Moi, tässä tuli aika perustellusti ja paketoituna aihe kyllä monelta kantilta - kiitos siitä. :)
PoistaJa totta, fundikset ja vapaa-ajattelijat on tän uudelleenliittymisen kannalta hyvin samoilla linjoilla, antaa vaan entistä negatiivisemman kuvan vapaa-ajattelijoista.
Kiitos noiden vaihtoehtojen osoittamisesta, pitää miettiä sitä itselle parasta vaihtoehtoa tuntemuksille.
Avaanpa sanaisen arkkuni minäkin kun on tullut samaa aihetta hieman eri näkökantilta pohdiskeltua viile aikoina. On varmasti ihan totta, että kirkkoon kuulutaan hyvin erilaisista syistä, mutta minun nähdäkseni kirkkoon kuulumiseen sisältyy kuitenkin aina tietty perusajatus jonkinlaisesta uskosta (vrt kuuluminen dsim järjestöön) eikä sitä oikein voi tässä asiassa sivuuttaa. Minustakin kirkko tekee paljon hyvää ja voisin periaatteessa kuvitella tukevani kirkon toimintaa esim rahallisesti (joskin väitän, että valtaosalle kirkon toiminnoista löytyy jokin maallisempi vastine, jota tukea), mutta en silti koe voivani suoraan kuulua kirkkoon, koska en jumalaan tai muuhun kristinuskon oppiin millään tasolla usko. Tästä syystä en myöskään voi missään tapauksessa kuvitella hakevani kirkosta edes sitä siunausta avioliitolle, mutta minä nyt olenkin tällainen paatunut pakana. :) Totta kai tilanne on aivan eri, jos ei aiheesta tunne erityistä ahdistusta tai voi samaistua uskon ajatukseen edes jollain tasolla. Usko (tai sen puute) on niin henkilökohtainen asia, ettei siinä mielestäni oikein voi edes toisia neuvoa. Siksi nostankin vain hattua näille pohdinnoille, olisi suotavaa monelle muullekin naimisiin aikovalle.
VastaaPoistaKiitos pohdinnasta - hyvä saada tätäkin puolta aiheesta esille. Itse oon tuosta mainitsemastasi ajattelusta hieman tosiaan muuttanut omaa ajattelua kirkkomyönteisemmäksi, mutta edelleen esim pelkät kirkkohäät tuntuvat vähän etäisiltä. En kuitenkaan pidä tuota siunausta niin pahana asiana omalta kantilta, selkeästi ajattelu nykyisin kevyempää tuon suhteen.
PoistaMut kuten sanoit, hyvin henkilökohtaisia asioita, ja onkin hyvä että näistä saa keskustelua ja kommentteja aikaan. :)
Mihin hyvään tai kannatettavaan viittaat kun sanot että haluaisit liittyä kirkkoon 'sen takia mitä se tekee ja mitä se edustaa'? En siis sano, etten näkisi kirkossa sinänsä mitään hyvää, mutta mulle ei heti auennut mihin asioihin viittasit. Lisäksi, mun mielestä se mitä kirkko tekee ja mitä / millaisia arvoja se edustaa ovat kaksi vähän eri asiaa, itse näen että usein nämä ovat jopa ristiriidassa.
VastaaPoistaHei, kiitos kommentistasi. Viittasin noilla kirkon teoilla moniin sellaisiin palveluihin ja toimintoihin, joita kirkko ja seurakunnat tarjoavat esim. vähäosaisille, kuten muun muassa Tampereella Mustan Lampaan toiminta asunnottomille, johon tutustuin joulun aikaan ja jota arvostan.
VastaaPoistaTaas tuolla kirkon edustamalla roolilla viittasin sen tässä nykyisessä hektisessä ja kilpailukeskeisessä yhteiskunnassa ottamaan julkisen keskustelun rooliin sellaisena rauhallisuuden ja hengellisyyden (myös ei-uskonnollisessa mielessä) auktoriteettina. Näiden edellä mainittujenkin kautta en näe välttämättä suurta eroa kirkon tekojen ja arvojen välillä - toki varsinkin yksittäisten toimijoiden osalta näitä eroja varmasti on tuollaisessa seinät-ja-katto-leveällä -organisaatiossa.
Toki tämä koko idea postaukseen lähti vapaa-ajattelijoiden ja kirkon rankasta vastakkainasettelusta ja sen tarkastelusta. :)