Tilannekatsaus helmikuun lopussa

Aiemmin lupailin kirjoittaa siitä, millä mallilla meidän suunnitelmat ja häävalmistelut jo ovat. Otetaanpa siis tilannekatsaus siihen, mitä on tehty ja mitä on seuraavaksi to do -listalla.

Ensiksikin täytyy todeta, että meidän hääsuunnittelu on innostanut hämmentävän paljon myös ystäviä, joten se osaltaan antaa intoa myös näiden puuhailuun - on kiva huomata että suunnitelmat ystävien rekrytoinnista mukaan onnistuvat jopa suunniteltua paremmin: nyt meillä hoidossa ystävien kautta jo valokuvaus, videokuvaus, hääauto, kutsujen suunnittelu plus teko, save the date -kutsun toteutus ja toki hääpaikan musisointi. Vielä kun näiden suhteen ei ole kyse mistään "säästetään laadussa ja hinnassa" -jutusta, vaan jokaiseen kohtaan on rekrytty (itse asiassa lähestulkoon jokaiseen kohtaan on tarjoutunut suunnittelemamme henkilö ennen kuin asiasta olemme ehtineet kysyä) alansa ammattilainen tai ansioitunut harrastaja, niin tunnelmat järjestelyissä ovat kyllä varsin positiiviset. :)

Tänä vuonna siis tosiaan varmistui tuo kuvaaja häihin Marin ystävän muodossa, joka on kyllä todella hyvä juttu! Tällaisissa asioissa saamme säästettyä pitkän pennin ja ohjattua sen valo/savu -kassaan (tämä siis sulhasen mielipide..), samalla tavoin kuin aiemmin videokuvaajan ja kutsujen ja autojen yms kanssa. Save the date -suunnitelmia ei voida vielä paljastaa (koska blogia myös vieraat lukevat joten yllätys pitää säilyttää), mutta nekin ovat hyvällä mallilla nyt. Pitopalveluita parasta aikaa kilpailutetaan ja kysellään, joten tämä asia  on nyt kaikkein akuuteimmin tällä hetkellä päällä (tavoitteena saada hyvin kasvis&kala -painotteinen menu tarjolle), ja sitten kesällä puvut yms..

Vinyylihylly, tuo meidän alttari.

Toki tämän postauksen perimmäinen idea oli hekumoida meidän musisointi-suunnitelmia ja esitellä oma vinyylihyllyni. ;) Mikäli joku ei tiedä, niin häissämme soitellaan levareilta musiikkia koko illan laidasta laitaan kaveriporukan toimesta siten, että perinteisten valssien ja hääkappaleiden jälkeen kollektiivisesti pomputetaan porukkaa läpi yön vuosisadan bileissä, ja sekä sulhanen että morsian ottavat myös omat vuoronsa tuolta soitinten takaa. Tämän toteutusta pitää vielä miettiä siltä osin, että pitäisikö tilata uudet uniikit levymatot levareihin juhlistamaan häitämme ja miten paljon valoja ja savuja haluamme hankkia. Tällaiset pikkuasiat toki riippuvat budjetistamme - nyt ne ovat vain sulhasen omia pieniä visioita...

Tällaista tänään, huomaan yllä olevasta tekstistä mikä itseä eniten häiden suunnittelussa innostaa. :D

Häät televisiossa osa 2: Satuhäät - Suomalainen klassikko

Satuhäiden vanha tunnuskuva

Vihdoin on aika jatkaa blogin "Häät televisiossa" -sarjaa, ja mikä voisikaan olla sopivampi ohjelma käsiteltäväksi kuin Suomen ykköshääohjelma Satuhäät. Tuo kymmenen vuotta televisiosta tullut klassikko, joka yhä edelleen aiheuttaa keskustelua ja kommentointia jokaisen jaksonsa jälkeen (taas tältä kaudelta muistamme jo muun muassa ykkösosan papin ja kakkososan hiljaisen kalastajamiehen). Millainen ohjelma siis tämä suomalainen instituutio nimeltä Satuhäät sitten on?

Satuhäät

• Ohjelman idea: Seurataan limittäin häiden valmisteluja hääparin mukana ja juhlia hääpäivänä. Katsojat kuulevat ohjelman aikana hääparin rakkaustarinan ja seuraavat mukana parin matkaa alttarille - monien kommellusten ja haastatteluiden kautta päästäänkin jakson lopussa naimisiin Enyan sävelten tahdissa häävieraiden silmien alla.
• Budjetti ja aikataulu: 800€ (vuoden 2009 tieto) palkkio hääparille, ei muuta korvausta eikä säädöksiä aikataulusta.
• Häiden järjestäjät: Hääpari ja heidän apulaisensa.
• Hääpari ja hääparin rooli: Ohjelma pyörii hääparin ympärillä heidän valmistellessaan ja juhliessaan häitään.
• Lopputulema: Erilaisten vaiheiden jälkeen hääpari saa toisensa Enyan "Orinoco Flow":n säestäessä tätä rakkauden huipentumaa.
• Kiitämme: Parien kirjo on hyvin laaja läpileikkaus suomalaiseen hääkulttuuriin, koska ohjelmaa ei sidota liian tiukkaan formaattiin.
• Moitimme: Ohjelma vie tyylinsä aina välillä liian sosiaalipornoksi ja liian ilkeäksi. Tämäkin toki on katsojasta viihdyttävää, mutta silti moitittavaa.

Satuhäistä löytyy kilometrikaupalla keskustelua eri keskustelupalstoilla, mutta yleensä niissä käydään läpi eri osallistujien ulkoista olemusta tai jakson tapahtumia ja niihin reagointia. Onneksi kuitenkin löysin ystäväni vinkistä aiheesta tehdyn opinnäytetyön (Ukkonen, Emilia 2010). Tuossa työssä kirjoittaja tarkasteli Satuhäät-ohjelmaa erityisesti morsiamen roolista. Kannattaa käydä lukemassa hänen kirjoituksestaan infoa itse ohjelmasta ja ohjelman tekoprosessista, mutta todettakoon että ainakin vuonna 2009 parit saivat 800€ kuvauspalkkion, heitä kuvattiin keskimäärin noin 50 tuntia yhtä ohjelmaa varten, ja pari sai leikatun ohjelman nähtäväkseen etukäteen jotta he pystyivät korjaamaan jakson henkilöiden nimet oikein - muuta vaikutusvaltaa ohjelman sisältöön ei heillä ollut. Tutkielmasta selviää näiden lisäksi monia muita kiinnostavia asioita, kuten se miten parien vastuulla on ilmoittaa kuvauksista kaikille osapuolille ja kuinka tuotantoyhtiö pyrkii olemaan vaikuttamatta tapahtumiin kuvaustilanteissa mitenkään - suosittelen siis tuohon tutustumista myös tarkemmin. Mikäli lukijoiden joukossa on Satuhäistä enemmän tietäviä, niin korjatkaa toki nuo yllä olevat tiedot, jos ne eivät enää paikkaansa pidä!

Satuhäät haluaa antaa itsestään kuvan dokumentaarisena sarjana, joka esittää häihin ja hääjärjestelyihin liittyvät tilanteet sellaisina kuin ne ovat ilman valmista käsikirjoitusta. Tämän seikan ja erilaisten ajallisten ja rahallisten kehysten puuttuminen tekee jokaisesta kaudesta erilaisen ja yllätyksellisen verrattuna useisiin muihin television hääohjelmiin. Muistammekin vuosien varrelta useita klassisia pareja, jotka ovat jääneet käsitteinä elämään meidän hääohjelmien suurkuluttajien mieleen; kuka nyt unohtaisi Ponia ja Aasia, tai vaikkapa tuota vuoden 2012 Leijonariipuksiin tykästynyttä miestä. Ja ah, nuo kaikki teiniparit suurine tunteineen vuosien varrelta. 


Satuhäät onkin eittämättä mittatikku kaikille muille Suomessa esitettäville sarjoille - sen parit jakavat ihmisten mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta suuret reagoinnit ovat aina taattuja katsojien keskuudessa. Vaikka Satuhäät hokee olevansa dokumentaarinen, niin ei se ainakaan pyri olemaan yhtään liian kiltti sarja esiintyjilleen - monesti jaksoihin luodaan leikkauksella hyvinkin räväkkä vastakkainasettelu ja vahvat roolit eri osapuolille (toki 50 tunnin materiaalista saa vaikka minkälaisen tunnelman lopulliseen jaksoon). Tätä räväkkyyttä Satuhäiltä myös toisaalta vaaditaan, koska esimerkiksi vuoden 2014 jaksoja on pyritty tekemään edelliskautta raflaavimmiksi katsojapalautteen takia.

Satuhäät onkin yksi maanantain kohokohdista, jopa eräänlainen puoli yhdeksän uutisiin verrattavissa oleva kansallinen tv-hetki, jonka aikana kaikki me kokoonnumme televisioiden (ja keskustelupalstojen) ääreen odottamaan mitä kaikkea saammekaan taas kokea ennen kuin tuttu Orinoco Flow päästää meidät jännityksestä ja häissä on kaikki hyvin. Erityismaininta pitää antaa muutenkin ohjelman musiikilliselle kattaukselle, joka on yksi Suomen television parhaista.

Laitetaanpa loppuun vielä muutamia muistoja tuosta hienosta sarjasta:





Mitä kokemuksia ja mielipiteitä blogin lukijoilla sarjasta on?

Häämessut Tampere-talossa 8.2. - "Miten on, ehkä ensi vuonna morsian pääsee itsekseen, ettei tarvitse tulla mukaan valvomaan?"

Yleiskuva toisesta kerroksesta alas Sorsapuistosaliin

Vihdoin se päivä saapui - päivä, jolloin Tampereen perinteiset häämessut olivat taas käsillä. Tätä päivää oli odotettu ja hekumoitu jo hetken aikaa, sillä merkitsihän se meille osaltaan eräänlaista hääsuunnittelun konkretisoitumista ja uuteen vaiheeseen siirtymistä. Näistä messuista oli puhuttu jo pitkään, joten olimmekin heti lauantaina valmiina täysin uuteen kokemukseen, jota häämessut meille molemmille edusti. Päätimme siis lähteä ennakkoluulottomasti Tampere-taloon katsomaan, mistä touhussa oli kyse ja mitä messut meille voisivat tarjota.

Saavuimme Tampere-taloon lauantaina hieman ennen kello yhtä innostuneina ja hieman hämmentyneinä siitä, mitä sisällä kohtaisimme. Aula ja käytävätilat eivät vielä paljastaneet mitään tapahtumasta, joka oli piilossa talon takaosassa sijaitsevassa Sorsapuistosalissa. Saliin saapuessamme tämä tapahtuman todellinen luonne sitten paljastui: olimme kävelleet keskelle hyvin suurimuotoista ja hämmentävää myyntinäyttelyä, jossa oli tarjolla kaikkea mahdollista häihin liittyvää; niiden perusjuttujen (juhlapaikat, pitopalvelut, kuvaajat yms.) lisäksi oli mahdollista laittaa rypyt sileiksi ja silmät tarkoiksi, rinnat suuriksi ja nenä kuntoon. Kaikkea mitä kuvitella saattoi tuntui olevan tuolla tarjolla!

Messuilta piti toki kuitenkin hankkia lisää häälehtiä...

Tuo kaikki oli hyvin hämmentävää, emmekä oikein tunteneet oloamme kovin kotoisaksi tuossa paikassa. Ehkä kyseessä oli tietynlainen identiteettikriisi, koska ensimmäistä kertaa meitä (tai siis Maria, minähän olin miehenä tuolla ns. ilmaa) puhuteltiin morsiameksi ja sulhaseksi. Täytyy toki myöntää, että oli tuolla monia hyviäkin juttuja, kuten vaikkapa muutama myyjät joiden kanssa keskustelin valo- ja savu-efektien vuokrauksista ja suunnitteluista. Juttelimme myös hotellien kanssa hääyöpaketeista, ja askarteluliikkeiden esitteistä saimme paljon ideoita kutsuihin, eli ei tältä osin täysin hedelmätön reissu. Myös yläkerrassa sijainnut käytettyjen häämekkojen ja muiden asujen myyntitapahtuma oli varsin mielenkiintoinen ja positiivinen kokemus, sillä kaikenlainen kierrättäminen on tällaisissa hankinnoissa varsin kannatettavaa. [Morsiamen täydennys: Lisäksi siellä morsian pääsi ensimmäistä kertaa hiplailemaan häämekkoja ja olihan se jännää, vaikka sovitusjonoon ei vielä uskaltanutkaan mennä].

Mitä tapahtumasta sitten jäi käteen? Noiden edellä mainittujen keskustelujen lisäksi kieltämättä kohtuullisen vähän. Tapahtuma ja eri palveluiden hinnat osoittivat miten hienoa on, kun monet häissä tarvittavat asiat on jo sovittu ystävien kanssa tehtäviksi - säästämme, ja toki juhlat tuntuvat aikanaan muutenkin yhteisöllisemmiltä, kun on saanut yhdessä läheisten kanssa niitä tehdä. Toki tuollaisilla messuilla on paljon erilaisia "messutarjouksia", joten siinä mielessä hyvä messukävijä säästää juhlissaan mukavan summan näillä tarjouksilla.

Flaijereita, esitteitä ja häälehtiä

Me emme kuitenkaan tunteneet messuilla oloamme kovin kotoisaksi, ja erityisesti minä huomasin vetäytyväni tuolla naisvaltaisessa messutungoksessa taustalle, koska tuntui että miehellä oli tuolla vain yksi rooli: raahautua mukana ja päivitellä, paljonko mikäkin maksaa. Eräällä tiskillä tämä minulle hyvin työntekijän puolesta tiivistettiinkin:

"Miten on, ehkä ensi vuonna morsian pääsee itsekseen, ettei tarvitse tulla mukaan valvomaan?"

Ehkä ei tarvitse enää kummankaan tulla. Vaikka varmasti sinne kuitenkin ensi vuonnakin päädymme, tietäähän tuon... 

Häämessuihin kaksi yötä - ei sillä että itse siis yhtään olisin kiinnostunut...

Hei taas. Hauska nähdä tauon jälkeen. Pahoittelen, että tauko venyi tällä kertaa taas tällaiseksi kuukauden mittaiseksi, varsinkin kun tässä on tullut erilaisia tekstejä mietittyä, mutta kun ei vaan ole saanut/jaksanut/ehtinyt valmiiksi kirjoittaa .. Mut joo, laitan tämän kirjoitustauon aika pitkälle gradun pakertamisen piikkiin, koska tuon lisäksi ei ole hirveästi muuta ihmeellisempää ehtinyt tammikuulle tehdä. Onneksi sitä sentään, ja on onneksi vahvasti edennytkin.

Ai niin, toki syytän tästä tauosta myös Vince Gilligania! Ai miksikö? No miksiköhän. Gilligan on siis Breaking Bad -sarjan luoja. Sarjan, jonka katselua välttelin aina tähän jouluun asti, mutta sitten Netflixiä plärätessäni antauduin tälle herkulle. Nyt on kahdeksan osaa sarjaa jäljellä (ilmeisesti ne parhaat kahdeksan) ja voin jo nyt julistaa sarjan Sopranosin ja Mad Menin edelle. Ei siitä sen enempää, mutta onpahan vaan huikean hienosti käsikirjoitettu sarja. Los Pollos Hermanos -paitaa on jo tullut tiirailtua..

No mutta nyt sitten taas tiukempaa päivitystahtia - näin on ainakin suunnitelmissa. Ja mikä olisikaan parempi aihe käynnistää blogauksen kevätkausi, kuin hekumoida Tampereen Häämessuja ensi viikonloppuna! Kirjoitin jo aiemmin blogissani tuosta tapahtumasta, ja nyt ne sitten ovat täällä. O ou. Minä, Mari ja kamerallinen kännykkä olemme menossa paikalle lauantaina, ja tarkoituksena olisi sitten laatia raporttia ensi tuosta vierailusta meidän näkökulmastamme.

Millä mielellä häämessuille? Napakympin kilpailijoita lainatakseni: "seikkailumielellä." Meidän kannalta messuilla ei ole välttämättä tarjota mitään suuria ostopalveluita (saatiin tosiaan tammikuussa ammattimainen kuvaajaystävämme kuvaajaksi häihin - tästä ja muista edistysaskelista lisää ensi viikon tilannepäivityksessä), mutta ainahan sinne ideoita lähdetään hakemaan! Itse olen kiinnostunut juttelemaan äänentoisto-ihmisten kanssa mahdollisten valo-savu-settien vuokraushinnoista (pitäähän sitä vuosisadan disko virittää levareiden oheen), ja ilmeisesti siellä on tanssivia häämekkoja sekä tietysti karkkia ja muuta krääsää. Olemme kuitenkin molemmat tällä saralla hyvin newbie-osastoa, joten vinkkejä must-jutuista otetaan vastaan. Mut joo, lauantaina sinne - raporttia seuraa! Ovatko kaikki muutkin alueen hääfriikit suuntaamassa samaan tapahtumaan?

Tosiaan, tästä sitten taas - laitan ensi viikon alussa tilannepäivitystä järjestelyistä ja kirjoitan vihdoin loppuun Satuhäät-tekstin. Tämä kausi on ollut vähän niin ja näin; ykkösjakson pappi ja kakkosjakson hämmennys jääneet vahvimpina mieleen.

Häät televisiossa osa 1: Häät sulhasen tapaan (UK) - todellista parhautta!

Blogissa alkaa tänään uusi sarja, jossa pureudutaan vähän kevyempiin aiheisiin kuin nuo häihin liittyvät perinteet. Tarkoituksena on siis käydä läpi television tosi-tv -sarjoja, joissa vietetään häitä erilaisten formaattien ympärillä. Häiden viettäminen televisiossa on hyvin mielenkiintoinen ilmiö, sillä ainakin itse pidän häitä niin yksityisinä juhlina, että koen tv-yleisön hyvin vieraana ajatuksena meidän häissä. Tarkoitukseni onkin tarkastella miten ohjelmat ja niihin valitut parit eroavat toisistaan, ja millainen asema häille eri sarjoissa annetaan.

Ensimmäiseksi otan käsittelyyn yhden meidän omista suosikeistamme, eli brittien BBC:n Häät sulhasen tapaan (Don't Tell the Bride), jota Suomessa näyttävät Nelonen ja Nelosen sisarkanavat. Ohjelmasta on toki tehty suomalainenkin versio, mutta keskityn tässä nimenomaan tuohon BBC:n laatutuotantoon.

Don't Tell the Bride 

• Ohjelman idea: Sulhanen järjestää kavereidensa kanssa pariskunnan häät. Samaan aikaan morsian jännittää toimettomana, miten sulhanen pystyy morsiamen haaveisiin vastaamaan. Jaksossa seurataan häiden järjestelyjä aina suunnittelusta varsinaiseen hääpäivään hyväntahtoisesti ilkeilevän kertoja säestämänä.
• Budjetti ja aikataulu: £12000 ja kolme viikkoa
• Häiden järjestäjät: Sulhanen ystävineen
• Hääpari ja hääparin rooli: Hääparit hyvin usein nuoria työväenluokkaisia tekorusketuksineen ja aksentteineen - mukaan mahtuu mielenkiinnon säilyttämiseksi myös vanhempia pareja, kuten myös samaa sukupuolta olevia pareja. Sulhanen toimii juhlien järjestäjänä ja organisaattorina. Morsian esittelee ohjelmassa omia unelmahäitään, mutta ei osallistu mitenkään varsinaisten häiden järjestämiseen.
• Lopputulema: Muutamien pakollisten itkupotkuraivareiden jälkeen sulhanen järjestää häät, jotka eivät useinkaan vastaa paljoa morsiamen omia haaveita, mutta joissa lähes kaikki vieraat viihtyvät.
• Kiitämme: Ohjelmassa sukelletaan syvälle brittiläiseen hääinstituutioon ja "lädien" sielunmaisemaan.
• Moitimme: Orastava ja nautinnollinen sosiaaliporno häivytetään lopussa taustalle, kun morsian nielee kyyneleet ja löytää vain hyviä puolia sulhasen järjestämistä häistä - olisipa lopputulos sitten kuinka absurdi tahansa (esim. talvihäät tekolumen kera keskellä kuuminta kesää).

Häät sulhasen tapaan on yksi kaikkein leppoisimmista hää-sarjoista, joita televisiosta tulee. Ohjelman perusideana siis on, että sulhaselle annetaan kaikki valta ja vastuu häiden suunnitteluun liittyen, ja morsiamen rooliksi jää ainoastaan toivoa parasta ja pelätä pahinta, sekä esitellä kameralle yhdessä kaason/äidin kanssa omia unelmahäidensä osia kuten kirkkoa, juhlapaikkaa ja häämekkoa. Tällä luodaan samalla selkeää vastakkainasettelua sulhasen ja morsiamen välille, sillä ohjelma on leikattu siten, että aina ensin kerrotaan mitä morsian haaveilee ja tämän perään todellisuus siitä, mitä sulhanen organisoi. Ohjelman esitystapa toimii hyvin, sillä täten lataus saadaan pidettyä hääparin välillä ohjelmassa aina juhliin asti. Ohjelman kohokohtia ovat suunnittelun seuraamisen lisäksi polttarit (sulhanen kustantaa klassisesti itselleen ja kavereilleen viikon juhlintaa Puolassa, kun taas morsian joutuu tyytymään keilaukseen ja itse kustannettuihin drinkkeihin), mekon sovitus (onko sulhanen osannut valita morsiamen haaveileman tylli-unelman) ja itse juhlat (vaikka sulhanen onkin Aston Villan kannattaja, niin miten morsian suhtautuu Villa Parkin stadionilla vietettäviin häihin).

Hämmentävää ohjelmassa on tieto siitä, että organisointi tehdään ainoastaan kolme viikkoa ennen hääpäivää - häiden läheisyyteen nähden sulhanen nimittäin on usein hyvin tietämätön morsiamen haaveista ja suunnitelmista. Tämä osaltaan kertoo siitä, että parit eivät joko ole keskustelleet aiheesta sulhasen vähäisen mielenkiinnon takia, tai sitten sulhanen on vain puhtaan itsekäs. Juuri tuosta syystä meitä ei varmasti ohjelmaan valittaisi, sillä en voisi viedä meidän häitä minnekään paikalliselle rugby-klubille tekopalmukoristeiden sekaan. Sulhasen rooli onkin ohjelmassa hyvin ÄIJÄilevä - eräänlainen vastapaino morsiamelle. Ohjelmassa onkin selvästi sisäänkirjoitettuna ajatus siitä, että normaalit häät ovat yleensä organisoitu morsiamen mieltymysten ja toiveiden mukaisesti.

Vaikka me emme tuohon ohjelmaan koskaan osallistukaan, niin leikitäänpä kuitenkin hetki ajatuksella millaiset meidän häämme olisivat tässä ohjelmassa? Veikkaisin, että tässä ohjelmassa meidän häistä ja niiden järjestelystä ei saisi mitään suurta draamaa aikaan - niin yhteneväinen minun makuni on morsiamen maun kanssa. Hääpaikka olisi varmasti hyvin sama kuin nyt; ainakin sen pitäisi olla sellainen jossa voi juhlia huoletta, mutta paikka on kuitenkin samalla myös tarpeeksi juhlallinen. Kerhola on molempia.

Edelleen menisimme maistraatissa ja kirkossa naimisiin, ja jopa ruoka ja mekko olisivat hyvin lähellä morsiamen omia visioita. Toki jos budjettia riittäisi, niin panostaisin sen varmasti huikean laser-shown ja megalomaanisen äänentoiston luomiseen loppuillan diskoa varten. Muuten häät sujuisivat jälleen kasuaalisti aamuun asti bilettäen ja yhdessä juhlien. Ei, siitä ei vain tulisi kovin hyvää tv-ohjelmaa. Onkin siis ehkä parempi keskittyä katsomaan muiden parien edesottamuksia tuossa hienossa britti-sarjassa!

Mitä mieltä muut ovat kyseisestä sarjasta?

Ps. jee, eilen sovittiin levyjensoittokeikasta ensi kesänä tuttavan häihin - pääsee pomputtamaan kansaa ja testaamaan uusia tanssilattian täyttäjiä, joita on jo tullut hamstrattua omia häitä ajatellen. ;)