sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Häämessut Tampere-talossa 8.2. - "Miten on, ehkä ensi vuonna morsian pääsee itsekseen, ettei tarvitse tulla mukaan valvomaan?"

Yleiskuva toisesta kerroksesta alas Sorsapuistosaliin

Vihdoin se päivä saapui - päivä, jolloin Tampereen perinteiset häämessut olivat taas käsillä. Tätä päivää oli odotettu ja hekumoitu jo hetken aikaa, sillä merkitsihän se meille osaltaan eräänlaista hääsuunnittelun konkretisoitumista ja uuteen vaiheeseen siirtymistä. Näistä messuista oli puhuttu jo pitkään, joten olimmekin heti lauantaina valmiina täysin uuteen kokemukseen, jota häämessut meille molemmille edusti. Päätimme siis lähteä ennakkoluulottomasti Tampere-taloon katsomaan, mistä touhussa oli kyse ja mitä messut meille voisivat tarjota.

Saavuimme Tampere-taloon lauantaina hieman ennen kello yhtä innostuneina ja hieman hämmentyneinä siitä, mitä sisällä kohtaisimme. Aula ja käytävätilat eivät vielä paljastaneet mitään tapahtumasta, joka oli piilossa talon takaosassa sijaitsevassa Sorsapuistosalissa. Saliin saapuessamme tämä tapahtuman todellinen luonne sitten paljastui: olimme kävelleet keskelle hyvin suurimuotoista ja hämmentävää myyntinäyttelyä, jossa oli tarjolla kaikkea mahdollista häihin liittyvää; niiden perusjuttujen (juhlapaikat, pitopalvelut, kuvaajat yms.) lisäksi oli mahdollista laittaa rypyt sileiksi ja silmät tarkoiksi, rinnat suuriksi ja nenä kuntoon. Kaikkea mitä kuvitella saattoi tuntui olevan tuolla tarjolla!

Messuilta piti toki kuitenkin hankkia lisää häälehtiä...

Tuo kaikki oli hyvin hämmentävää, emmekä oikein tunteneet oloamme kovin kotoisaksi tuossa paikassa. Ehkä kyseessä oli tietynlainen identiteettikriisi, koska ensimmäistä kertaa meitä (tai siis Maria, minähän olin miehenä tuolla ns. ilmaa) puhuteltiin morsiameksi ja sulhaseksi. Täytyy toki myöntää, että oli tuolla monia hyviäkin juttuja, kuten vaikkapa muutama myyjät joiden kanssa keskustelin valo- ja savu-efektien vuokrauksista ja suunnitteluista. Juttelimme myös hotellien kanssa hääyöpaketeista, ja askarteluliikkeiden esitteistä saimme paljon ideoita kutsuihin, eli ei tältä osin täysin hedelmätön reissu. Myös yläkerrassa sijainnut käytettyjen häämekkojen ja muiden asujen myyntitapahtuma oli varsin mielenkiintoinen ja positiivinen kokemus, sillä kaikenlainen kierrättäminen on tällaisissa hankinnoissa varsin kannatettavaa. [Morsiamen täydennys: Lisäksi siellä morsian pääsi ensimmäistä kertaa hiplailemaan häämekkoja ja olihan se jännää, vaikka sovitusjonoon ei vielä uskaltanutkaan mennä].

Mitä tapahtumasta sitten jäi käteen? Noiden edellä mainittujen keskustelujen lisäksi kieltämättä kohtuullisen vähän. Tapahtuma ja eri palveluiden hinnat osoittivat miten hienoa on, kun monet häissä tarvittavat asiat on jo sovittu ystävien kanssa tehtäviksi - säästämme, ja toki juhlat tuntuvat aikanaan muutenkin yhteisöllisemmiltä, kun on saanut yhdessä läheisten kanssa niitä tehdä. Toki tuollaisilla messuilla on paljon erilaisia "messutarjouksia", joten siinä mielessä hyvä messukävijä säästää juhlissaan mukavan summan näillä tarjouksilla.

Flaijereita, esitteitä ja häälehtiä


Me emme kuitenkaan tunteneet messuilla oloamme kovin kotoisaksi, ja erityisesti minä huomasin vetäytyväni tuolla naisvaltaisessa messutungoksessa taustalle, koska tuntui että miehellä oli tuolla vain yksi rooli: raahautua mukana ja päivitellä, paljonko mikäkin maksaa. Eräällä tiskillä tämä minulle hyvin työntekijän puolesta tiivistettiinkin:
"Miten on, ehkä ensi vuonna morsian pääsee itsekseen, ettei tarvitse tulla mukaan valvomaan?"
Ehkä ei tarvitse enää kummankaan tulla. Vaikka varmasti sinne kuitenkin ensi vuonnakin päädymme, tietäähän tuon... 

2 kommenttia:

  1. No, positiivista sentään on, että siellä oli tarjontaa! Turun häämessuista en voinut itse sanoa samaa..

    Meidän ei varmastikaan tarvitse enää ensi vuonna käydä ollenkaan. Kuten omaan blogiini kirjoittelinkin, niin päällimmäiseksi mieleen jäi harmitus siitä, ettei tiedetty että siellä on kuoharibaari.. ei oltaisi tultu autolla ;)

    Mutta olipas kiva löytää sulhasen blogi - jään innolla seuraamaan! Minun mieheni tekee kirjoittelee blogiini vain silloin tällöin "guest appearence" -tyyliin, ja hänenkin tekstinsä oli kovasti kiitelty. Teille miehille on siis tosiaan täällä hääblogimaailmassa tarvetta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos viestistäsi! Teidän kokemus Turusta siis kertoo, että eipä noissa tapahtumissa oikeasti siis mitään ole riippumatta siitä, missä kaupungissa ollaan.. :)

      Ja joo - pitää käydä blogiasi lueskelemassa, aika morsian-voittoista tämä "skene" tuntuu olevan. :)

      Poista